Testissä Porvari-Volvo

Sattuipa outo tapaus lauantaina. Olin ollut puhumassa Messukylän työväentalolla Tahmelan Työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa. Oli muuten kiva ja hieno juhla. Aina on upea tunnelma, kun ajattelee, että kuinka paljon noihin sataan vuoteen mahtuu työtä ja sisukasta puurtamista paremman huomisen tekemiseksi.

Niin, tuo outo tapaus ei tietenkään ollut se, että Tahmelan yhdistys täytti 100 vuotta. Outo tapaus oli se, että kun äitini juhlan jälkeen haki minua sieltä (taaskin oma automme oli työkeikalla Harrin kanssa), niin yht’äkkiä Volvo ei vain suostunut käynnistymään!? Se ihmetytti, kun vanhempieni Volvo on aika uusikin. Mitään järkeenkäypää syytä tuolle ilmiölle emme keksineet.

Siinä sitten oltiin Messukylän työväentalon pihassa vähän avuttomina, kunnes eräs juhlavieras tuli hätiin. Ei hän kerinnyt tehdä muuta, kuin avata auton oven, ja heti seuraavalla yrittämällä auto sitten starttasi. Ja niin me pääsimme kotiin. Myöhemmin illalla Volvo oli jatkanut kuulemma temppuiluaan. Ei vaan ollut käynnistynyt.

Kerron tätä siksi, että kun pääsin kotiin, niin huomasin olohuoneen pöydällä Tuulilasi-lehden. (Joskus mieheni innostuu lukemaan näitä tekniikan julkaisuja, vaikken oikein ymmärrä miksi. Oikeasti hän kun ei kauheasti kaikesta nykytekniikasta ymmärräkään, vakka ilmeisesti on miesmäisesti ymmärtävinään). Ja Tuulilasi-lehden kannessa koreili teksti: ”Testissä Porvari-Volvo”.

Nyt sitten selvisi syy tähänkin mysteeriin: vanhempani ovat kai menneet onnettomasti ostamaan Porvari-Volvon, joka sitten perin porvarimaisesti pettää silloin, kun sitä tarvittaisiin.

Tässä testissä oli lehden sivuilla sitten Volvo V70 2.5TA, älkää minulta kysykö sen enempää tästä koodista. Itse jutusta ei oikein selvinnyt, miksi se olisi ”porvarivolvo”, mutta minullepa ja äidilleni se karulla tavalla selvisi Messukylän Työväentalon pihassa kökötellessä.

No, oikeasti minusta Volvot ovat ihan hyviä autoja, porvarit eivät niinkään hyviä. Viime päivinä olemme taas ihan liian kanssa saaneet eduskunnassa kysellä petettyjen vaalilupausten perään erityisesti Kokoomukselta. Nyt esimerkiksi lapsilisien suhteen. Ne Kokoomus vaalien alla lupasi sitoa indeksiin. Tämä ei ollut mikään tavallinen lupaus, se oli Kokoomuksen ”kynnyskysymys”. Eli että Kokoomusta ei hallituksessa nähtäisi, ellei lapsilisää indeksiin sidottaisi.

Miten kävi? Lapsilisää ei sidottu indeksiin, mutta hallituksen aitiossa olen ollut huomaavinani joukon Kokoomuslaisiakin ministereitä.

Lapsiperheistä on syytä kantaa huolta. Nythän on käymässä niin, että lapsilisän korotuskin tulee vasta kolmannelle lapselle ja niin 80 prosenttia perheistä jää sen ulkopuolelle. Samaan aikaan päivähoitomaksut, terveyskeskusmaksut, energia hinta ja monessa tapauksessa myös kunnallisveroprosentti tulee nousemaan, joten pakkasen puolelle saattaa mennä monen perheen nettoansiot.

Ben Zyskowicz varmaankin perustelee tätä niin, että Kokoomus piti kuitenkin historiallisesti puolet lupauksestaan: Kokoomus kuitenkin sitoo indeksiin – jos ei lapsilisiä, niin jotakin. Nimittäin ne päivähoitomaksut ja terveyskeskusmaksut. Eli pidetään huolta, että ne määräajoin nousevat!

En minä oikeastaan haluaisi aina Kokoomusta piikitellä, siellä on ihan mukavia ihmisiä ihmisinä. Mutta tämä on vaan poliittisesti nyt niin paksua, kun kaikki keskeiset lupaukset ovat nyt osoittautuneet yhtä toimiviksi, kuin se Volvo Messukylän työväentalon pihalla. Ja vaalilupausten perään on kyllä syytä ihan oikeasti kysellä, kysehän on siitä kuuluisasta kuluttajansuojasta!

***

Olemme muuten aloittaneet nyt SDP:ssä puoluekokousasiakirjojen laadinnan. Työryhmät on valittu ja työ käynnistetty. Minä vedän yhdessä Tommy Tabermannin kanssa henkinen hyvinvointi- ja kulttuuriasiakirjan valmistelua, mistä olen jo ennekin kirjoittanut.

Pidimme ryhmän kanssa ensimmäisen kokouksen, ja sovimme, että ryhmämme koodinimi on ONNI. Johtui pääasiassa siitä, että se on lyhyempi kirjoittaa kalenteriin, kuin ”Henkinen hyvinvointi ja kulttuurityöryhmä”.

Mutta kaikkein mukavinta tässä kuitenkin on se, kun kalenterissa lukee aina silloin tällöin: ”klo 14.00 Onni”.

Eläköön henkinen vapaus!

Ei kommentteja.

Vastaa