Tiistai 30.5.2006

No niin, ei ole taas tullut vähään aikaan kirjoiteltua. Iso syy siihen oli, että olin Kiinassa toissaviikon. Kyse oli SDP:n delegaatiosta, joka vieraili Pekingissä ja Tianjinissä. Ohjelma oli korkeatasoinen ja anti sen mukainen. Ensimmäistä kertaa Kiinassa…huh. Kaiken isous ja valtava kasvuvauhti tuntui konkreettiselta vasta paikan päällä.

Kaiken kaikkiaan tästä Kiinan matkasta voisi erikseen kirjoittaa vaikka romaanin, sen verran paljon tuli uutta, mietittävää ja normaalista poikkeavia kokemuksia.

Mutta no, paluu arkeen tulikin taas äkkiä. Lauantaina tultiin kotiin ja heti sunnuntaina sitten Nokialle pitämään poliittista tilannekatsausta. Ihan kiva tilaisuus muuten Nokian Nupulassa, jossa jo kesänuotio tuoksui. Ja siitä se sitten taas lähti normaali työrumba täällä kotisuomessa. Mutta sen verran taisi kyllä matkaväsymystä jäädä päälle, että ensimmäisenä vapaapäivänä, kun sai levähtää (eli Helatorstaina), tulikin nukuttua 14 tunnin yöunet putkeen.

Kun palasin Kiinasta lauantaina oli muuten myös euroviisujen loppukilpailu. Enhän minä sinne asti

jaksanut valvoa, kun sisäinen kello oli viisi tuntia muutenkin edellä. Mutta sen verran siinä sitten historiaa tapahtuneeksi tuli, että Harri minut herätti yhdessä vaiheessa, ja kertoi, että nyt oli pakko herätä katsomaan pistelaskua, kun Lordi johtaa. Ja heräsinhän minä.

Siinä tuli jo vähän ahneeksi, kun pistelasku edistyi. Jos joku maa antoi Suomelle ”vain” kuusi pistettä, sitä sitten kovasti päiviteltiin. Harri alkoi jo uhota, että niihin maihin ei sitten mennä, jotka ei Suomelle bojoja anna. Hulluja me suomalaiset: tällä logiikallahan oltaisiin saatu iät ajat olla matkustamatta yhtään mihinkään!

Ja vanhaan aikaan se kuusikin pistettä olisi tuntunut luksukselta. Mutta nälkä kasvaa tunnetusti syödessä.

Olin tosi riemastunut Lordin voitosta. Olinhan jo pitkään hokenut, että vaikka porukka on peijakkaan ruma, on biisi tosi hyvä. Vanhana Hanoi Rocks –fanina tällainen rokkityyli iskee!

Ei kommentteja.

Vastaa