Tukea ja turvallisuutta

Tässä syksyn kuluessa olemme nähneet, kun maailman talousrakenteet myllertävät. Monien talousrakenteiden murtuminen herättää pohdittavaksi maailmalla toivottavasti myös tiettyjä peruskysymyksiä: ovatko rakenteemme olleet kestävällä pohjalla – niin taloudellisessa kuin sosiaalisessakin mielessä? Minusta vasataus on: ei.

Globaalissa maailmassa systeemit perustuvat vapaina, paljolti valvomattomina ja pitkälti sääntelemättöminä myllertävien markkinavoimien varaan. Hyvinä aikoina voitot, optiot ja osingot keräävät harvat, huonoina aikoina – näköjään – riskit epäonnistumisista kantaa yhteiskunta, me kaikki yhdessä.

Tulee mieleen kysymys: voisiko ahneudelle asettaa vihdoinkin rajat? On nähty, etteivät markkinat sitä pysty itse tekemään, siksi poliittisen päätöksenteon on se tehtävä. Tämä tarkoittaa, että yhteiseen ”omistukseen” ei enää otettaisi vain rahamaailman riskejä, vaan myös ahneuteen perustuvat voitot. Vaurautta on pystyttävä maailmalla jakamaan tasaisemmin ja on luotava sellaiset pelisäännöt, jossa vanhan totuuden mukaan markkinavoimat pidetään hyvänä renkinä, eikä päästetä huonoksi isännäksi.

***

Myös Suomessa epävarmat ajat näkyvät: nyt, kun uutisia katsomme televisiosta tai luemme niitä lehdistä, törmäämme miltei päivittäin uusiin viesteihin irtisanomisista tai lomautuksista. Olen huolissani miettinyt, kuinka monen ihmisen ja perheen elämä on kerta heitolla muuttanut epävarmaksi ja kuinka iso huoli tulevaisuudesta on nyt monen mielessä.

Nyt jos koska tarvitsisi päätöksentekijöiden osata luoda varmuutta ja tulevaisuudenuskoa ihmisten mieleen. Nyt tarvitaan viestiä työllisyyttä edistävistä ja taloutta elvyttävistä toimista.

Nyt tarvitaan myös viisautta, jottei 90-luvun laman karkeita virheitä toisteta. Silloinhan työllisyyden hoito huitaistiin ö-mappiin ja keskityttiin juustohöylämäisesti leikkaamaan palveluja ja ihmisten sosiaaliturvaa. Näistä päätöksistä maksamme monin osin vielä tänä päivänkin isoa laskua niin euroissa laskettuna kuin inhimillisellä kärsimykselläkin mitattuna.

Nyt on oikea aika elvyttää satsaamalla mm. rakentamiseen. On aika rakentaa valtion tuella ihmisille koteja, on satsattava koulujen korjaamisiin, hissien rakentamiseen hissittömiin kerrostaloihin, on peruskorjattava taloja ja niin edelleen. Näitä toimia olemme hallitukselta eduskunnassa vaatineet. Valitettavasti miltei tuloksetta. Hallituksen ”elvytyspaketti” ei tosiasiassa juuri isoja elvyttäviä toimia sisällä.

Tuntuu hullulta, että tässä tilanteessa hallitus näyttää ”elvyttävän” lähinnä suuntaamalla veronkevennyksiä suurituloisille. Minusta maalaisjärkikin sanoo, että tässä tilanteessa suurituloisimpien lisäeurot eivät mene kulutukseen, vaan sukanvarteen, eivätkä näin luo uuttaa kasvua ja työpaikkoja. Eikä edes tarvitse pelkkään maalaisjärkeen luottaa. USA:n kokemuksista jo tiedämme, että juuri näin suurituloisten veronkevennyksille kävi. Uusin ennuste kertoo, että talouden kiristyessä näitä veronkevennyksiä on hallitus nyt tekemässä vieläpä velkarahalla!

Nyt ei pidä soveltaa vanhanaikaisia huonoksi tiedettyjä keinoja, vaan kääriä hihat ja tehdä politiikkaa uusien arvojen pohjalta. Satsaamalla rakentamiseen ja kuntien tukemiseen tehdään paitsi elvyttävää talouspolitiikkaa, myös sosiaalisesti järkevää politiikkaa. Nyt jos koska ei kuntia pidä jättää yksin talousvaikeuksiensa kanssa leikkaamaan kuntalaisten palveluja. On päinvastoin huolehdittava siitä, että edelleen kunnissa on mahdollisuus satsata terveyspalveluihin, koulujen oppilashuoltoon ja vanhusten inhimilliseen hyvään hoivaan.

Myöskään ”vuodot” sosiaaliturvaa uudistavan sata-komitean ehdotuksista eivät ole omiaan lisäämään suomalaisten turvallisuudentunnetta näinä vaikeutuvina aikoina. Sieltä tihkuu tietoja ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennyksistä. Tähän aikaan voisi tuskin huonommin sopivaa viestiä kuulla.

Hallituksen sosiaaliturvan uudistamiskomitean tarkoituksena vaikuttaa olevan asettaa eri sosiaaliturvaa saavat keskenään vastakkain. On selvää, että toimeentulotukea ja työmarkkinatukea tulee nostaa. Tätä ei kuitenkaan saa tehdä toisten ”köyhien” eli ansiosidonnaisella olevien työttömien kustannuksella, vaan tähän tarkoitukseen on osoitettava lisää rahaa.

Vielä ehtisi olla kaukaa viisas. Nyt olisi hallituksen aika mm. peruuttaa työllisyysmäärärahojen leikkaukset sekä pistää toteen laaja elvytyspaketti. Antaa viesti tuesta ja turvallisuudesta.

(julkaistu JHL249:n jäsenlehdessä joulukuussa 2008)

Ei kommentteja.

Vastaa