TULEVAISUUTTA SUUNNITELTAVA NYT

Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin ensi vuoden budjetista. Nyt talouspolitiikan linja on vaihtunut viime kauden leikkauspolitiikasta päinvastaiseksi. Rahoitusta lisätään mm. koulutukseen, ihmisten toimeentuloon ja työllisyyden hoitoon ilman ”keppilinjaa”.

Pistin ilolla merkille Sixten Korkmanin kirjoituksen (HS 1.10), jossa tämä arvostettu talousasiantuntija kertoi, että juuri nyt tarvitaan finanssipoliittisesti elvyttävää linjaa. Viesti tukee budjetin valintoja. On paitsi oikein, myös talouden kannalta viisasta satsata esim. koulutukseen ja ihmisten toimeentuloon. Nyt parannetaan mm. pienituloisten ihmisten tilannetta. Laskelmat näyttävät, että ostovoima paranee 70 prosentilla ihmisistä. 

Jotta voimme rahoittaa koulutus-, vanhusten hoiva- sosiaali- ja terveyspalvelut myös jatkossa, tarvitaan parempaa työllisyyttä ja verotuloja. Tärkeä tulevaisuuskysymys on, miten verotusta voisi rakentaa entistä oikeudenmukaisemmaksi. 

Kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi viime viikolla raportin, jonka mukaan suomalaiset yritykset eivät kiinnitä riittävästi huomiota ulkomailta tuotujen tuotteiden aiheuttamiin kasvihuonepäästöihin. Hyvä uutinen oli, että tutkimuksen seurauksena useat yritykset liittyivät ympäristöjärjestelmään, joka tukee päästöjen vähentämistä. 

Meillä on puhuttu paljon Suomen oman tuotannon päästöistä,mutta vähemmän siitä, että samaan aikaan Kiinassa ja Intiassa on yhä rakennettu uutta hiilivoimaa, osaltaan myös Suomeen tuonnin tarpeisiin. Tuonnin päästöihin on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä sen osuus on Suomen ympäristökeskuksen mukaan yli puolet suomalaisten elinkaaripäästöistä. Myös verotus voi olla osa ratkaisua. Hallitusohjelmassa onkin sovittu elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arvioinnista niin, että kulutusverotuksessa voitaisiin huomioida ilmasto- ja ympäristövaikutukset. 

Ratkaisu voisi olla ns. kestävän kehityksen arvonlisävero, joka tarkoittaisi, että kestävästi tuotettuja tuotteita ja palveluja voitaisiin suosia nykyistä alemmalla veroprosentilla. On hyvin tärkeää, että tämänkaltainen uudistus tehtäisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisesti,  eikä se saisi johtaa elämisen kustannusten kallistumiseen.

Suomi haluaa olla päästöjen vähentämisessä edelläkävijä. Siksi meidän on kehitettävä malleja, jotka vähentävät päästöjä paitsi Suomessa myös globaalisti. Näin parannetaan myös suomalaisten kestävästi toimivien yritysten menestymisen edellytyksiä. Nyt olisi hyvä aika edistää tällaisia uudistuksia paitsi Suomessa myös kansainvälisesti. 

Verotuksen uudistamistarpeista puhui myös Norjan verotutkimuskeskuksen johtaja Guttorm Schjelderup (HS 8.10), joka esitti huolensa monikansallisten yritysten vallan kasvusta ja verosuunnittelusta sekä rikkaiden mahdollisuudesta räätälöidä verotusta mieleisekseen. Uhkakuvana verokertymien hupeneminen. Hänen mukaansa päättäjät tarvitsevat tätä päivää enemmän tutkimustietoa ja siksi esim. näitä verotuksen tutkimuskeskuksia tulisi olla kaikissa Pohjoismaissa. Uudistustarpeita on, miksi ei siinä apuna voisi olla tällainen keskus Suomessakin.

Kolumnini Aamulehti 14.10.2019