Tykkää Lähiöstä!

Kuluneella viikolla kerrottiin julkisuudessa tutkimustuloksesta, jonka mukaan ihmisen mielimaisema tai ”sielun maisema” muodostuu lapsuudessa. Se on se tunne, joka kertoo aidoimmillaan sen mistä ihminen mielestään on kotoisin.

Olen samaa mieltä. Kun kysyn ihmiseltä mistä olet kotoisin, niin harva on kotoisin Suomesta, Helsingistä, Vantaalta tai edes Tampereelta, vaan he sanovat olevansa Lauttasaaresta (”Larusta”) Korsosta tai Ikurista tai Hervannasta, kuten minäkin.

Näin on vahvistunut tieto siitä, että kaupungit muodostuvat osistaan, asuinalue ja koti antavat merkityksen kaikelle olemiselle. Jotta tämä mielikuva olisi myönteinen ja kantaisi läpi elämän, asuinalueen tulee olla kuin suojasatama, turvallinen paikka, johon mielellään palaa.

On havaittu myös, että vaikka nuoret lähtisivätkin muualle opiskelemaan ja näkemään maailmaa, he mielellään palaavat kotikonnuilleen. Tämä asettaa suuren haasteen kaupunkisuunnittelulle ja muulle lähiöpolitiikalle: meidän on pidettävä huolta turvallisuuden tunteen säilymisestä ja tehtävä lähiöistä niin monipuolisia, että siellä voi tehdä kokonaisen asumisuran lapsuudenkodista sinkkuuteen, perheellisyyteen ja takaisin.

Ja jotta lähiökoteja voitaisiin peruskorjata, olen esittänyt, että kotitalousvähennys tulisi ulottaa myös taloyhtiöiden teettämiin remontteihin.

Moni meistä muistaa vieläkin keitä naapurissa asui, kuka oli lapsuuden kaveri ja kenen talkkari tai mummo aina kielsi potkimasta palloa pihalla. Aiempina vuosikymmeninä suomalaisten lähiöiden asukkaat olivat kyllä sosiaaliselta rakenteeltaan monipuolisia mutta kovin monesta maasta he eivät olleet lähtöisin. Nyt tilanne on toinen ja se nostaa vaikeuskerrointa sille, että kaikki ymmärtävät toisiaan ja omista lähtökodistaan voivat saada turvallisen ja mukavan lähikokemuksen omasta alueestaan.

Olin todella tyytyväinen, kun tämän viikon tiistaina lähiöneuvottelukunnassa ministeri Ihalainen esitteli hankkeen, jossa maahanmuuttajien kotoutumista aletaan edistää Vantaan Länsimäessä. Se on Vantaan kaupungin ja työ- ja elinkeinoministeriön Vantaan TE-toimiston yhteisprojekti. Tässä Kotouttamisen tsemppari –nimisessä hankkeessa testataan järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä kotouttamisessa. Erityisesti tavoitellaan sitä, että kohdattaisiin nopeasti ne nuoret, joilla on vaikeuksia työllistyä. Vaikeudet voivat liittyä myös asumiseen, kielen oppimiseen tms. kanssa. Nyt halutaan löytää todella matalan kynnyksen reitti ehkäistä syrjäytymistä ajoissa ja kaataa keinotekoisia raja-aitoja viranomaisten välillä. Hanke tehdään kahden kokopäiväisen työntekijän ja alueen järjestöjen avulla. Hakunilan kansainvälinen yhdistys ja muut yhdistykset toimivat yhdyslenkkinä asukkaisiin. Vantaan kymmenen puhutuinta kieltä –lista käsittää yli 20 000 asukasta, joilla kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Meidän tehtävämme on huolehtia, että sekä jäädessään, että mahdollisesti joskus pois muuttaessaan heillä on hyvän mielen maisemanaan turvallinen ja tasavertainen kotilähiö.

Syrjäytymistä muutoinkin pitää torjua monin tavoin. Asetin myös kaksi viikkoa sitten työryhmän, jonka tehtävänä on laatia esitys nuorisotakuun muuttamisesta siten, että takuu koskisi asunnottomaksi joutunutta tai asunnottomuuden uhkaamaa nuorta. Kaipaan ryhmältä esityksiä mm. siitä, miten voitaisiin tehostaa asumis- ja toimeentulotuen käyttöä takuu- ja ennakkovuokrien maksamisessa. Tärkeää on myös tässä löytää hädässä oleva nuori ajoissa ja löytää hänelle avuksi oma aikuinen, joka kohtaa nuoren ihmisenä kaikkine iloineen ja suruineen pompottelematta luukulta toiselle.

Jo ensi viikolla lähiöiden tarina saa jatkoa, kun kuntien lähiöaktiivit kokoontuvat uuden lähiöstrategian laadintaan työpajojen pariin. Nykyinen viiden ministerin ja muiden tärkeiden toimijoiden yhteinen lähiöneuvottelukunta päättää työnsä 5.3. pyöreän pöydän kokoavaan keskusteluun.

Uusia ideoita ja toimenpide-esityksiä odotellessa, tykkää omasta lähiöstäsi, niin teen minäkin!

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa