Työnantajien vastuuta lisättävä

Kyllä tuli taas kuin kylmä suihku niskaan nämä irtisanomisuutiset tällä kertaa Ylöjärven Perlokselta. Kuusi sataa ihmistä on menettämässä työpaikkansa.

Nämä viime aikojen irtisanomisbuumit ovat vastuuttomia. Väkeä saneerataan pihalle vain lyhytnäköisten voittojen innoittamana, ei niinkään taloudellisen pakon edessä. Vai mitä sanotte Telia-Sonerasta, joka ilmoitti samaan aikaan satojen ihmisten irtisanomisista, kun se teki 2 mrd voitot?

Tätä nykyajan menoa katsellessa on pakko rapistella vähän historian lehdyköitä. Olipa kerran nimittäin aika jolloin pääoma oli isänmaallista. Tuolloin tehtaan isällinen patruuna tunsi aitoa ylpeyttä siitä, että hänen silmäteränsä tuotti parempaa viilua kuin kilpailijat. Vaikkeivät nämä korskit patruunat usein olleet virheettömiä, tiesi työmies ainakin mistä patruunan löytää. Ja työväki tiesi myös, etteivät tehtaalaiset joudu kilometritehtaalle heti laman ensimmäisissä kouristuksissa.

Aikanaan koko suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin isänmaallisuuden varaan. Tuolloin Pekka Kuusen kuuluisa ”60-luvun sosiaalipolitiikka” kelpasi ohjenuoraksi niin työnantajille kuin työntekijöillekin. Siinä tieteellisellä tarkkuudella todistettiin, että hyvin koulutettu, hyvin tienaava ja hyvin voiva työväki tuo lisää rahaa koko kansakunnan pottiin.

Nykyään kansainväliset sijoitusrahastot omistavat Suomenkin tuotantovälineistä aika leijonanosan. Eikä noihin rahastoihin sijoittaneita amerikkalaisia ja japanilaisia kiinnosta edes se mitä tehdas tuottaa – saati sitten se, millä ehdoilla ja missä tuotanto tapahtuu.

Niinpä sitten nykyään Pekka Kuusen yhä todet opit tuntuvat kiinnostavan lähinnä työntekijäpuolta. Edelleen yritetään vedota työnantajaan samoilla järkevillä
perusteilla: motivoitunut, jaksava ja hyvinvoiva työntekijä tuottaa enemmän ja parempaa. Mutta Uutta Uljasta Työnantajaa ja kvartaalimarkkinavoimia ei enää kiinnosta kokonaisuuden etu – vain lyhytnäköiset voitot ratkaisevat.

Jo riittää, kerta kaikkiaan. Irtisanominen on meillä edelleen liian helppoa.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä muutosturvan vahvistamista koskeva laki. Siinä edistetään työttömäksi jäävän mahdollisuutta hakea koulutusta ja uutta työtä. Hyvä. Mutta tämän lisäksi on löydettävä keinoja, joilla voittoa tuottava iso yritys joutuisi pulittamaan jotakin irtisanomisistaan.

***

Kunta työnantajana onkin sitten vähän eri asia, kun yksityinen firma. Julkisen puolen logiikka ei onneksi perustu eikä voi perustua voitontavoitteluun. Tämä on julkisen puolen valtti, joka korostuu, kun katsotaan tätä markkinahuuman hurlumhei-menoa. Kunnan logiikka perustuu hyvän ja tasa-arvoisen elämän mahdollistavien palveluiden tuottamiseen, ei voittojen käärimiseen yksityisiin harvoihin taskuihin.

Joskus tämä sama ”maailmanhenki”, joka saa firmat saneeraamaan väkeä pihalle, yrittää henkäillä myös kuntien suuntaan. Julkinen kun on ”liiaksi tehotonta”: ei muuta, kuin yksityistämään.

Näihin henkäilyihin on turha sortua. Monet esimerkit osoittavat, että yksityinen ei ole yhtään tehokkaampaa kuin julkinenkaan, usein päinvastoin.

Kuitenkin julkinenkin työnantaja saisi tänä päivänä oppia, että edelleen kannattaa uskoa viisaisiin oppeihin siitä, että jaksava ja motivoitunut työntekijä tekee parempaa. Kunnat tarvitsevat tämän hetkisen henkilöstönsä osaamista ja myös uusia työntekijöitä tulevaisuudessa. Siksipä on tärkeää, että kunta työnantajana olisi houkutteleva.

Tampereellakin tehdään uutta hallintomallia. Jotta uudistamisella saataisiin aikaan se, mitä sillä tavoitellaan: paremmin toimivia palveluja, olisi ensiarvoisen tärkeää, että näiden palveluiden tekijät otetaan huomioon. Kaupungin työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita ja siksi heitä on kuunneltava tarkasti uudistuksia tehtäessä. Välillä on kuulunut muuta.

Ehdoton periaate meilläkin uusia malleja luotaessa on oltava, että henkilöstöä on kuunneltava eivätkä uudistukset saa johtaa ulkoistamisiin. Kuntatyö on hyvää työtä ja sen pärjääminen on varmistettava. Tällainen ”perälauta” on malleihin löydyttävä.

(julkaistu KTV:n yhdistys 249:n jäsenlehdessä toukokuussa 2005)

Ei kommentteja.

Vastaa