Uudet valtiopäivät on taas avattu

Edessä on isoja ja vähän pienempiäkin, paljon keskustelua herättäviä asioita: köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy ja hoito, ilmasto-ohjelma, kunnan ja valtion välinen kustannusten jako, puolustuspolitiikka, parisuhdelaki…

Alkuun välittyi median lievästi liioittelemakin ”alkupörhistely” sos.dem. eduskuntaryhmän ja pääministerin välillä. Varmuuden vuoksi todettakoon, ettei ryhmämme ole eikä ollut kaatamassa hallitusta eikä pääministeri hajottamassa eduskuntaa.

Terveenä lähtökohtana varmasti kaikilla on, että yhteen hiileen puhaltamalla koitetaan tehdä mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Saimme evästykseksi terveisiä täältä Hervannastakin: yhteistyöhön kehottava postikortti huomattiin, ja pistettiin korvien taakse.

Toki keskustelua ja kritiikkiäkin saa ja pitää olla. Esimerkiksi hallituspuolueet voivat ihan perustellusti olla välillä erimielisiäkin asioista, onhan laajapohjaisen hallituksen eri puolueilla erilaiset arvolähtökohdat. Joidenkin mielestä tuloerot ovat hyväksyttyjä, jopa suositeltavia (ihme kyllä), toisten mielestä taas kasvavat tuloerot murtavat tasa-arvoisen yhteiskunnan peruspilareita. Ja niin edelleen.

***

Siitä olen tyytyväinen, että näistä arvoeroista huolimatta kutakuinkin yksimielisesti yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi ensi vuoden budjettiin nousee köyhyyden ehkäisy ja hoito – aiheestakin. Se tarkoittaa mm. tehokkaampia toimia, joilla pitkäaikaistyötön tai työtön nuori työllistyy.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Eittämättä on selvää, ettei kaikille löydy apua näistä toimista. Siksi on myös selkeästi puututtava joidenkin tukien tasoon. Mm. työmarkkinatuki ja sen lapsikorotukset vaativat korottamista. Tavoite, joka vielä viime syksynä kariutui neuvotteluissa, näyttäisi nyt saavan vettä myllyyn!

Keskustelua on ollut myös lapsiperheiden tilanteesta. Lapsilisiä selvitellyt työryhmä esitti mm. lisän ulottamista 17-vuotiaisiin. Tämä on tuttu tavoite, sillä jo viime kaudella nuorisoasiain neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana tuolloin toimin, esitti tätä samaa.

Nyt näyttäisi siltä, ettei ainakaan hallitus tule tätä esittämään ensi vuodelle. Uudistuksen vaatimaa rahoitusta kun ei näytä löytyvän muuten, kuin korkeintaan järjestelmän sisältä niin, että muun ikäisten lasten tuki hieman laskisi. On selvää, ettei näin tule tehdä, vaan uudistus pitää toteuttaa muilla keinoin. Uskon, että tähän palataan vielä eduskunnassa.

***

Jotta edellä mainittuihin tavoitteisiin päästään, on myös palveluiden kunnissa pelattava. Pienen ja vähän isommankin lapsen on saatava hyvää opetusta vanhempien rahapussiin katsomatta ja ikäihmisten on saatava hyvä hoito. Tämä vaatii tarpeeksi henkilökuntaa ja vakinaisia työsuhteita – loputtomien pätkätöiden teettäminen esim. sairaaloissa ei enää vetele.

Kunnilla on oltava edellytykset hoitaa nämä asiat kuntoon. Osittain tämä on kiinni kuntien omasta tahdosta ja paikallisten päättäjien arvovalinnoista. Kuitenkin myös valtion on osaltaan turvattava kunnille riittävät resurssit asioiden hoitamiseksi.

Tähän liittyen jokin aika sitten valmistui Jukka Pekkarisen selvitys valtion ja kuntien välisestä suhteesta. Näin tamperelaisittain ja pirkanmaalaisittain ajateltuna esitetyt uudistukset ovat hyviä. Esimerkiksi Tampere hyötyisi niistä noin 80 miljoonaa, eikä missään täällä päin jäätäisi pakkasen puolelle.

Selvitysmies Pekkarinen esittää myös harkittavaksi kokonaan uuden, kuntien valtionavuista päättävän peruspalveluministeriön perustamista – tämä aikaisintaan ensi vaalikaudella. Olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli uusia ministeriöitä perustetaan, tulee ne hajasijoittaa valtion omien periaatteiden mukaisesti. Parhaillaan istuu nimittäin valtioneuvoston asettama koordinaatioryhmä tätä pohtimassa.

Sen tehtävänä on miettiä valtion toimintojen uudelleen sijoittamista pois pääkaupunkiseudulta aluekeskuksiin ja näin edistää tasapainoista alueellista kehitystä. Se onkin järkevää näin tietotekniikan kulta-aikana, piuhat kun toimivat eri paikkakuntien välillä varsin tehokkaasti.

Ei muuta kuin hajasijoittamaan uusi ministeriö tai vaikkapa opetusministeriö – mihinkäs muualle kuin Tampereelle, sivistyksen ja kulttuurin kehtoon…

Ei kommentteja.

Vastaa