Vaalien jälkeen

No niin, nyt vihdoin vaalien jälkeiseen aikaan täällä blogissakin. Käytännössä katsoen koko viikon olen istunut erilaisissa palavereissa ja on ollut vaalien jälkeiseen aikaan liittyvää muuta hössäkkää. Vasta nyt viikonlopun lähestyessä yritän hetkeksi asettua paikoilleni ja vetää henkeä.

Ensinnäkin täytyy kyllä sanoa, että valtava kiitos äänestäjilleni. Sain upean äänimäärän, 9752, joka oli liki 1000 ääntä edelliskertaa isompi. Se on erinomainen tulos.

Äänen antaminen jollekin, luottaminen siihen, että tämä ihminen on äänen arvoinen, on iso ja tärkeä päätös. Ja siksi kyllä tuntuu hurjan nöyrältä, kun niin moni on minuun luottanut. Teen kaikkeni ollakseni tämän luottamuksen arvoinen.

Myös tukijoukkoni ansaitsee ison ison kiitoksen. Mukana oli paljon mahtavaa väkeä – aivan huippuporukkaa. Yhdessä teimme kampanjasta kivan. Ihan oikeasti, se oli kiva ja hyvähenkinen. Oli sellaista tekemisen meininkiä.

Sitten siihen ei niin mairittelevaan totuuteen: SDP:n vaalitappioon. Olen siitä hyvin surullinen ja mieli on sen vuoksi tietenkin ollut aika apeakin. Lyhyesti voisi todeta, että nyt on analyysin paikka. On selvitettävä, miksi sanomamme ei tavoittanut ihmisiä, miksi niin moni jätti äänestämättä ja mitä virheitä tehtiin matkan varrella ja kampanjoinnissa. Sillä totta kai tästä näkee, että virheitä me olemme tehneet. Ja jotta niistä voidaan ottaa opiksi, on mahdollisimman tarkoin selvitettävä, mitä kaikkea tähän tappiolliseen yhtälöön on kuulunut.

Kuitenkin samaan aikaan on muistettava, että tosi moni ihminen antoi meille sen arvokkaan äänensä – ja näiden äänten luottamuksen arvoisia meidän on oltava. Siksi liikkeessä täytyy tähdätä vahvasti myös tulevaisuuteen. Itsekritiikki on tarpeen. Siitä on otettava opiksi ja sitten jatkettava reippaasti eteenpäin.

Meillä on oikeasti hyvä vaaliohjelma, joka on hyvä pohja työllemme seuraavat neljä vuotta. Siinä määritetään vahva työllisyystavoite, halutaan vähentää pätkätöitä sekä parantaa mm. naisvaltaisten pienipalkkaisten alojen arvostusta. Ohjelmaan varattiin merkittäviä panostuksia vanhusten hoivaan, lasten palveluihin ja ylipäätään kunnallisten palvelujen vahvistamiseen. Samoin vaadittiin parannuksia kaikkein heikompiosaisten ihmisten asemaan mm. eläkkeensaajille, lapsiperheille, opiskelijoille ja työttömille. Eli nyt haasteemme on saada näitä asioita mahdollisimman hyvin eteenpäin – huolehtia, että se ken vallankahvaa hallituksessa puristaakaan, tulee nämä asiat muistamaan.

Minusta työväenliike on vahva silloin kun se on yhtenäinen. Meillä on huonoja kokemuksia niiltä ajoilta, kun näin ei ole ollut. On selvää, että isoon liikkeeseen mahtuu tosi monia mielipiteitä ja erilaisia ihmisiä ja näin pitää totta vie ollakin. Ja napakkaa keskustelua tulee käydä. Mutta samalla täytyy katsoa yhtenäisesti eteenpäin. Tärkeää on tarttua sisukkaasti asioihin, eikä ainakaan keskittyä repimään tukkaa toistemme päästä. Tätä ajatellen eilinen eduskuntaryhmän kokous oli hyvähenkinen, vaikka vaalitappio sen suuren riemun, mikä toisessa tilanteessa olisi ollut, oli syönyt pois. Mutta nyt keskusteltiin, ja vire oli vahvasti sen suuntainen, että tästä on tie vain ylöspäin. Ja täältä muuten tullaan. Ei työväenliikettä tuosta vaan muserreta. Nyt vaan pökköä pesään ja eteenpäin. Kuulin eilen, että Paavo Lipponenkin oli todennut metsäpäivien avajaisissa SDP:n tuloksen osalta, että päin mäntyä meni, mutta täältä tullaan vielä rymisten.

Yksi uusi huolestuttava asia tuli eilen esille. Kokoomus havittelee meidän ryhmähuonettamme eduskunnassa, se kun on isomman kokoinen kun omansa. Ei muuten käy. Ilmoitinkin, että jos meinaavat huoneemme ottaa, kahlitsen itseni kiinni ryhmähuoneen oveen. Siinäpä sitten aloittaisivat mahdollista hallitustaivaltaan: Viitanen kahleella kiinni ovenpielessä:)

Ei kommentteja.

Vastaa