Valtakunnassa kaikki hyvin?

Valtakunnassa kaikki hyvin? Tiedä häntä. Ainakin eduskunnassa asioita ratkotaan kiivaasti välillä myötä- ja välillä vastatuulessa.

Viimeisin kädenvääntö yhdistelmätuesta on nyt väännetty loppuun ja kompromissi syntynyt. Hyvä näin.

Tulevaa varjostaa vielä kysymys asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamisesta joka on sinänsä tyypillinen esimerkki politiikan karusta arkipäivästä. Yhteen on kiedottu kaksi asiaa: toinen loistava, toinen kammottava. Asumistukea laajennetaan ja sen piiriin pääsisi entistä useampi. Tähän liittyen toimeentulotukeen liitettäisiin 7 %:n asumiskustannusten omavastuu. Käytännössä se tarkoittaa toimeentulotuen varassa elävien tuen alenemista keskimäärin 100 -150 markkaa kuukaudessa.

Sinänsä kyseinen seitsemän prosenttinen on jo kompromissi, sillä kokoomus olisi alunperin halunnut pariakymmentä prosenttia. Seitsemän kun kuulemma ”ei ole kannustava”, hohhoijaa. Porvarien mielestä köyhiltä pitää leikata, jotta heitä kannustettaisiin tekemään työtä ja muuttamaan pienempään asuntoon. Siinähän kannustat, kun työtä, saatikka pienempää asuntoa, ei tosiasiassa löydy!

Ehdotinkin ryhmässä että liittäisimme kannanottoomme toteamuksen: ”porvarit perkeleet”, näin työväenlauluhenkisesti, mutta jostain syystä se ei mennyt läpi.

***

Jokin aika sitten nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora) piti yhdessä Allianssin kanssa seminaarin nuorten asumisesta, muuttoliikkeestä jne. Teimme erään mielenkiintoisen havainnon.

Yhteiskunta on muuttumassa nopeasti. Työelämässä korostetaan liikkumista työn perässä ja pätkätyöt yleistyvät. Koulutuspuolella korostetaan elinikäistä oppimista jne.

Toisaalta samaan aikaan harjoitettu asuntopolitiikka perustuu edelleen suomalaiseen traditioon kuuluviin asenteisiin omistusasumisen autuudesta.

Yhteiskuntapolitiikka on siis ristiriitainen: Toisaalta sinun olisi liikuttava työn ja koulutuksen perässä, toisaalta taas sinun olisi asuttava omistusasunnossa eli käytännössä katsoen: pysyttävä paikallasi.

(Jos perustelisin tätä ristiriitaa Lipposelle toteaisin vielä, että mm. EMU:n perusajatuksiin kuluu ajatus ihmisten liikkuvuudesta!!!)

Tilanne on siis ongelmallinen. Varsinkin nuorten asenteet asumisen suhteen ovat muuttuneet. Vuokra-asuntoa ei valita enää vain sen vuoksi, ettei omistusasuntoon ole varaa. Se valitaan yhä useammin todellisen tarpeen mukaan. Entistä useammin halutaan asua vuokralla. Tähän ei nuorten osalta varmastikaan vähiten vaikuta yleinen epävarmuus tulevaisuudesta.

Nyt siis tämä käytännönläheinen, mutta osin myös hieman filosofinen (liikkuvuus/pysyvyys, vai mitä Petteri Oksa?) ongelma on tiedostettu. Nyt siis täytyy tehdä asialle jotakin. Olen usein eri yhteyksissä joutunut toteamaan, että politiikassa on jonkinmoisia asenneongelmia nuoria kohtaan. Nuorten arvot pitäisi olla paremmin esillä, kun päätöksiä rukataan. Ei muuta kuin painostamaan.

Vahvistusta näkemyksilleni sain seminaarin avauspuheenvuoron pitäjältä, eduskunnan varapuhemies Mikko Pesälältä (kuuluu mielestäni ns. fiksuihin kepulaisiin, niitäkin on…muutamia). Hän sanoi, että nuoret aistivat yhteiskunnan epäkohdat nopeammin ja selkeämmin kuin hänen ikäpolvensa. Totesinkin Mikolle jälkeen päin, että tätä hänen lausumaansa tulen ehdottomasti käyttämään hyväkseni useasti jatkossa!!!!

Hyvää Joulun odotusta!

Ei kommentteja.

Vastaa