Vammaisurheilun juhlaseminaari

Arvoisa juhlayleisö,

Opetus- ja kulttuuriministeriön puolesta minulla on ilo tuoda tilaisuuteen valtiovallan tervehdys ja todeta samalla avauksen yhteydessä, että vammaisurheilulla ja –liikunnalla on ollut ministeriön työssä merkittävä asema jo useamman vuosikymmenen ajan. Viime vuosien aikana olemme voi-neet todistaa vammaisurheiluliikkeen suurta kehitystä niin meillä kansallisesti kuin myös maailmanlaajuisesti. Joitakin vuosia sitten olemme kuulleet tunnuksen ”50 vuoden menestys-tarina” eli ”Fifty years of success story” ja näin todellakin on ollut.

 

Opetusministeriössä tehtiin aikanaan 1980-luvun alussa isoja linjauksia, kun vuoden 1981 erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietinnön (KM 1981:44) ehdotusten mukaisesti ryhdyttiin korottamaan silloisten neljän vammaisurheilujärjestön valtionavustuksia ja tämän perusteella suomalaiset vammaisurheilujärjestöt lähtivät voimakkaalle kehitysuralle. Tässä seurattiin alan kansainvälistä kehitystä, jonka perusteella Paralympiakisat ovat kokeneet viime vuosikymmeninä huikeaa kehityskaarta. Tämän kehityskaaren huipentumana olivat Lontoon kesäparalympialaiset vuoden 2012 kesällä. Kisat olivat menestys sekä urheilullisesti että medianäkyvyydessä, jota kautta myös meillä Suomessa oli mahdollisuus seurata vammaisurheilua suorina lähetyksinä aiempaa enemmän ja suuri yleisö pääsi aiempaa paremmin tutustumaan vammaisurheiluun. Vammais-urheilusta tuli tätä kautta paremmin koko kansan tuntema asia ja voidaan myös sanoa, että arvostuksen nousu on ollut seurausta median laajentuneesta kiinnostuksesta.

Tänään juhlaseminaarin aiheena on suomalaisen vammaisurheilun historia. Juhlistamme samalla Suomen Paralympiakomitean 20-vuotista taivalta sekä Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta VAU ry:n 5-vuotista taivalta yhdistyneenä vammaisliikuntajärjestönä. On perusteltua pysähtyä välillä tarkastelemaan historiaa ja etsimään syitä sille, miten nykyiseen kehitysvaiheeseen on tultu. Jokapäiväisessä arkisessa työssämme emme aina muista, että liike käynnistyi aikanaan syyskuussa v. 1960 Roomassa pidetyistä ensimmäisistä vammaisten kesäkisoista, joissa Sotainvalidien Urheiluliittoa tuolloin edustanut Tauno Valkama voitti Suomen ensimmäisen paralympiakullan ja että esimerkiksi 1980-luvulla Suomen menestys paralympialaisissa oli varsin hyvää – seikka, jota käydään läpi tämän päivän juhlaseminaarissa.

Suomalaisen vammaisurheilun tukena ja taustana olivat aikanaan silloisen opetusministeriön ohella mm. isoimmat vammaisjärjestöt (mm. Invalidiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kehitysvammaliitto sekä Kuurojen Liitto) ja toisaalla myös esimerkiksi kuntoutuslaitokset ja erityiskoulut. Vammaisurheilu on kulkenut jo pitkän taipaleen niin sanotusti ”näkösuojasta osaksi suomalaista urheilukulttuuria”, kuten asia aikanaan ilmaistiin Suomen Invalidien Urheiluliitto SIU:n 25-vuotishistoriikissa vuonna 1989. Nyttemmin meillä on jo muutakin alaan liittyvää historiankirjoitusta, kuten mm. vuonna 2007 julkaistu Leena Kummun tutkimus ”Suomen vammaisurheilun historia 1960-2005” ja lisäksi osana Olympiateos-sarjaa myös vammaisurheilun historian analyysia.

 

Tänä päivänä voimme olla tyytyväisiä siitä, että vammaisten henkilöiden liikunnan ja urheilun asema on parantunut ja että laajasti ymmärretään tämän toiminnan arvo ja merkitys.

 

Suomen Paralympiakomitea on tehnyt omaa työtänsä suomalaisen vammaishuippu-urheilun koordinoijana jo 20 vuotta ja lisäksi VAU ry on nykyisin tunnustettu ja merkittävä vammaisurheilun koordinoija, joten kansalaisjärjestöjen työ tälläkin sektorilla on varsin merkittävää. Tässä yhteydessä on hyvä myös huomata, että kunnissa toimivat erityisliikunnanohjaajat ovat jo 30 vuoden ajan olleet myös luomassa edellytyksiä vammaisurheilulle ja –liikunnalle, joten yhteistyö ruohonjuuritasolla sujuu kohtalaisen hyvin. Myös liikuntatieteellisellä tutkimuksella on ollut merkitystä vammaisurheilun kehitykselle. Lisäksi Paralympiakomitealla on nykyisin melko laaja tukiorganisaatioiden verkosto, jota ilman ei nykyisiä tuloksia olisi voitu saavuttaa.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön puolesta haluan onnitella ja kiittää Suomen Paralympiakomiteaa sekä VAU ry:tä tekemästänne merkittävästä työstä. Suomalainen urheilu- ja liikuntakulttuuri on jatkuvasti laajentunut ja monipuolistunut ja yksi merkittävä osa tätä laajenemisprosessia on ollut juuri vammaisliikunnan kehitys. Tämä on ollut maailmanlaajuinen prosessi, jossa Suomi on ollut aktiivisesti mukana ja pyrimme näin jatkossakin toimimaan. Opetus- ja kulttuuriministeriössä haluamme toimia tulevaisuudessakin niin, että vammaisliikunnan toimintaedellytykset kehittyvät osana suomalaista urheilu- ja liikuntaelämää. Huippu-urheilun näkökulmasta voidaan todeta, että kamppailu mitaleista sekä olympia- että paralympialiikkeessä on jatkuvasti tiukentunut, kun yhä uusia maita on tullut mukaan näihin mittaviin kansainvälisiin tapahtumiin. Tässä on hyvä pitää vammaisurheilun osalta mielessä, että arvokas perustyö tehdään kuitenkin koko ajan ruohonjuuri-tasolla seuroissa, kouluissa ja muissakin organisaatioissa.

Juhliessamme Paralympiakomitean ja VAU:n merkkivuosia haluamme kiittää erityisesti niitä perustasolla työtä tekeviä lukuisia ihmisiä, jotka vievät eteenpäin suomalaista vammaisurheilua ja –liikuntaa yhdistyksissä, kunnissa, kouluissa ja monissa muissa organisaatioissa. Vammaisurheilun piirissä on ollut aikanaan käytössä myös tunnus ”Jokainen voittaa” eli ”Everyone wins”, jossa on paljon viisautta takana. Onnittelen lopuksi vielä liittoja toteamalla, että historiasta voi aina oppia jotakin, kunhan pysähtyy sitä huolella tarkastelemaan ja näin on tänään tässä seminaarissa tarkoitus tehdä. Toivotan teille menestystä urheilussa ja liikunnassa myös jatkossa

Ei kommentteja.

Vastaa