Varmuutta ihmisen arkeen

Taas on kesä kääntynyt syksyyn. Mukavaa oli, kun Heinäkuussa sai pitää kesäloman, liikkua ja lukea hyviä kirjoja. Itselleni isoksi yllätykseksi jäin koukkuun Serranon perheeseen. Jos en ollut kotona siihen aikaan, kun ohjelma tuli, niin nauhalle otettiin ja kaikki jaksot katseltiin kissa sylissä sinisessä TV-tuolissa.

Normaaliaikoina työ kansanedustajana on niin kiinteää ja hektistä, etten pysty ”juuttumaan kiinni” kovinkaan paljon erilaisiin TV-sarjoihin, niin mukavaa kuin se joskus olisikin. Mutta onneksi kesät on keksitty ja ehkä tämä onkin kesäloman tarkoitus meille kaikille: aikaa kaikkeen muuhun kuin totuttuun. Toivottavasti meillä kaikilla hieman koleista keleistä huolimatta oli antoisa
kesäloma ja aikaa itsellemme ja läheisillemme.

Nyttemmin politiikan arki on jo pitkä tovi sitten palannut elämään. Eikä se kovin pehmeästi tapahtunut – sen verran kummallisen budjettiesityksen hallitus riihessään laati. ”Sosiaaliseksi” itseään mainostaneen porvarihallituksen ensi vuoden budjettiesitys saa heräämään kysymyksen, voivatko sanat ja teot olla niin paljon ristiriidassa.

Yli 150 miljoonaa euroa ylimääräinen budjetti jättää kunnat melko lailla tyhjän päälle. Kunnat velkaantuvat ja nostavat veroprosenttejaan. Budjetti ei vahvista kuntien taloutta, vaan pahimmassa tapauksessa päinvastoin: esimerkiksi kuntaliitto arvioi, että esityksen vaikutus saattaa olla jopa negatiivinen kuntien kannalta. Ja se valitettavasti tarkoittaa samaa, kuin että budjetti on
negatiivinen kuntalaisten kannalta!

On huolestuttavaa, että budjetti on tyly perusterveydenhuollolle ja vanhustenhoidolle, jossa parannuksia kipeästi tarvittaisiin. Nämä ovat juuri niitä asioita, joista ihmiset minulle kansanedustajana ja valtuutettuna usein tulevat juttelemaan ja lähettävät sähköpostia. Elämään tarvitaan perusturvallisuutta, ja se edellyttää, että vaikkapa terveyskeskuspalvelut toimivat hyvin ja ilman kohtuuttomia jonoja.

Hallituksen arvovalinnat ovat hämmästyttäviä myös veronkevennysten suhteen – ne kun painotettiin niin, että ne käytännössä antavat eniten suurituloisille. Ja hämmästyttäviä olivat myös Jyrki Kataisen puheet, kun hän arvioi, että vaateet pieni- ja keskituloisten verojen keventämiseksi ovat ”onttoja”. Kun hinnat kallistuvat kovaa tahtia ja eläminen on aina vaan kalliimpaa, olisi
hyvin tärkeää, että veronkevennykset suunnattaisiin selkeästi niille, jotka tästä tilanteesta eniten kärsivät eli pieni- ja keskituloisille. Nyt tässä suhteessa merkittävää parannusta ei ole tulossa. Päinvastoin moni työtön, pitkäaikaissairas ja eläkkeensaaja maksaa kohonneita terveyskeskusmaksuja ja jo alle keskituloinen lapsiperhe kohoavia päivähoitomaksuja. Pienipalkkaisen
naisen pienet veronkevennykset on kallistunut eläminen popsinut jo moneen kertaan.

Näinä epävarmoina aikoina tarvitaan päätöksiä, joilla lisätään ihmisten varmuutta selvitä arjesta. Tarvitaan rohkeita tulevaisuuteen katsovia linjanvetoja, joissa investoidaan ihmisiin ja ympäristöön.

On rakennettava ihmisille koteja ja raiteita sekä tuettava joukkoliikennettä. Ei voi olla niin, että jälleen Tampereella pohditaan bussilippujen hintojen nostoa! On myös investoitava kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sivistykseen ja osaamiseen.

Mukavaa syksyä kaikille: myös ihmisinä voimme investoida itseemme ja lähimmäisiimme. Pimeät illat voivat olla lämpöisiä villasukat jalassa ja romanttisiakin kynttilän valossa.

(julkaistu kolumnina JHL:n lehdessä Tampereella syyskuussa 2008)

Ei kommentteja.

Vastaa