Vauvasta vaariin ja mummoon

Kesän kääntyminen elokuulle tietää aina poliittisen elämän vilkastumista. Heinäkuussa on rauhallista ja miltei koko Suomi lepää. On ollut aikaa ladata akkuja, lukea kirjoja, katsella muutama hyvä elokuva ja nauttia kesästä – ja tällä kertaa myös tamperelaisen jalkapallon kukoistuksesta. Tänäänkin on tässä suhteessa hurjan jännittävä päivä. Toivotaan menestystä Tampere Unitedille illan matsiin, mikä on suomalaisessa urheiluelämässä harvinaisen upeaa herkkua.

***

Eduskunta ei elokuussa ole koolla, mutta kuten sanottu, poliittinen elämä ei enää elä kesävaihteella. Eniten keskustelua kotimaassa herättää tietty valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiesitys. Koko hallitus käsittelee tätä elokuun lopulla ja eduskunta saa sen käsittelyynsä heti syyskauden alussa.

Jo nyt täytyy todeta, että muutamista hyvistä ja välttämättömistä esityksistä huolimatta budjettiehdotuksessa on monia linjoja, jotka herättävät kysymyksiä eivätkä ole hyväksyttäviä. Niinpä eduskunnalla tulee riittämään työtä näiden puimisessa.

Olen tässä kesän aikana saanut muutamia terveisiä. Pari ihmistä, jotka ovat olleet hoitettavana sairaalahoidossa ovat soittaneet ja kertoneet, että lisää voimavaroja tarvitaan ja nopeasti. Hoitohenkilökunta on tiukilla ja lisää käsiä tarvitaan vuoroihin. Myös hoivatyötä tekevä ystäväni tästä kertoi hyvin seikkaperäisesti.

Nämä kertomukset vahvistivat entisestään käsitystäni, että lisää voimavaroja tarvitaan kuntiin palveluiden tuottamiseen. Lisää ihmisiä tekemään ja jämäkämpää tarttumista hoivapuolen ongelmiin. Olisi varmasti kohtuullista, että esimerkiksi vanhustenhuollon ongelmiin tarjottaisiin ratkaisuja ihan konkreettisestikin – tästä olivat kaikki ennen vaaleja hyvin yksimielisiä.

Samoin päivähoito- , koulut ja esimerkiksi myös vammaisten palvelut tarvitsevat selkeästi lisäpanostuksia.

Nyt budjettiesityksen iso aukko löytyy juuri palveluiden rahoituksesta. Kuntaliitto on esittänyt ison huolensa siitä, ettei tähän ole varattu juurikaan lisää voimavaroja. Tätä menoa on mahdotonta pitää yllä nykyistä palvelutasoa, saatika parantaa sitä. Palvelut pitää saada kuntoon vauvasta vaariin ja mummoon.

Yksi budjetin ikävistä yllätyksistä oli se, ettei se tarjoa oikeastaan mitään tavalliselle perheelle – pikemminkin miinusmerkkiä taitaa rahapussin taseeseen olla luvassa. Lapsiperheiden osalta ennen vaaleja luvattu lapsilisän korotus tuleekin vasta kolmannelle lapselle, joten 80 prosenttia perheistä jää siitä paitsi. Samaan aikaan lisää maksettavaa tulee korotettavista päivähoito- ja
terveyskeskusmaksuista. Lapsilisiä ei sidota indeksiin, mutta edellä mainitut maksut kyllä. Tämä yhtälö ei ole reilu. Myös sähkö ja bensa kallistuu.

Varmasti ympäristösyistä joudumme verotuksen painopistettä muuttamaan tulevaisuudessa. Mutta se pitää tehdä niin, että samaan aikaan muiden toimien avulla varmistetaan, ettei tavallinen ihminen jää maksumieheksi ja -naiseksi.

Ja missä ovat toimet joukkoliikenteen tukemiseksi samaan aikaan, kun autoilun hinta kallistuu? Eikö jo olisi aika varmistaa, että hurauttaminen kakskolmosella ja kolmekymppisellä keskustaan sujuisi nopeasti, helposti ja entistä halvemmalla?

(julkaistu kolumnina Hervannan Sanomissa 19.8.2007)

Ei kommentteja.

Vastaa