Yes sir!

SDP:n uudistumiskeskustelussa on paljon viime aikoina pohdittu myös nimen uudistamista. Pitäisikö nimi uudistaa esimerkiksi vaikkapa Lasse Lehtisen esittämällä tavalla ”Suomen Demokraateiksi”.

Tästä varmaan voidaan olla montaa mieltä. ”Jaa”, ”ei” ja jyrkkä ehkä” saattavat kaikki olla suosittuja vastauksia tähän kysymykseen. Itsekin olen välillä asiaa miettinyt ja ollut sen ”ein” kannalla. ”Jyrkkä ehkä” tulisi kyseeseen vain tietyssä tapauksessa: jos joku keksisi ihan hirveän hyvät ja uskottavat perustelut miksi liikkeemme on suorastaan välttämätöntä vaihtaa nimeä, niin sitten voisin jopa siihen suostua – mutta niiden perustelujen täytyisi kyllä olla tosi vakuuttavat. Nyt en ole sellaisia vielä kuullut

Tärkeintä kuitenkin ovat arvot, sisällöt ja toimintatavat. Ei kai se nimi voi ratkaista sitä, miten menestymme? Jos Tappara alkaisi hävitä matseja ja vaihtaisi nimensä Vasaraksi, niin ei kai sillä nimellä vielä seuraavaa matsia voiteta? Eikö paljon olennaisempaa ole se, miten joukkue pelaa. Miten se puhaltaa yhteiseen hiileen ja mikä on sen pelikuvio. Ja tekeekö se maaleja (ja mieluummin kiitos vastustajan verkkoon, kuin omaan).

Ajattelen niin, että eikö kaikista tärkeintä ole, mitä ajattelemme, miltä näytämme, onko meillä ratkaisuja ihmisten ongelmiin, millaisia ideoita meillä on ja mitkä ovat arvomme?

Minun teoriani on, että kun äänestyskoppiin mennään, niin puoleen nimeä paljon merkityksellisempää ihmiselle on se, mitä asioita demarit ajavat, tuntuvatko demarit läheisiltä ja millaisia ratkaisuja heillä on juuri minulle tärkeisiin asioihin.

Totta kai se mielikuvakin vaikuttaa tänä päivänä – oikeastaan aika paljonkin, joskus jopa pelottavan paljon. Ja mielikuvat tietenkin syntyvät pienistäkin asioista. Harvoin tänä päivänä laajat ihmisjoukot seuraavat hyvin syvällisesti politiikan taustoja ja kaikkia eri puolueiden esityksiä ja ajatuksia. Ja aika usein me poliittiset toimijat emme valitettavasti edes kovin menestyksellisesti niitä onnistu ihmisille välittämään. Siksipä mielikuvat vaikuttavat – asiat ”ovat” siten, miten ne näyttävät olevan. Asiat ”ovat” juuri siten, miten niiden kymmenessä sekunnissa tv-ruudussa sanotaan olevan tai miten jokin poliittinen iskulause niiden kertoo ”olevan”.

Mutta vaikka tämä mielikuva- ja imagomaailma on vaikuttava, väitän, ettei juuri nimi ole se, jonka perusteella tässä tapauksessa imagomme ihan hirveästi muuttuisi. Testasin asiaa ystävältäni Kustaa Koivumäeltä Hervannasta, perusihmiseltä, joka ei nyt joka päivä aamusta iltaan politiikkaa mieti, jalkapalloa mieluumminkin. Hän ei uskonut, että nimi sinänsä vaikuttaisi mihinkään. Kustaan mielestä ainakin tamperelaiselle demarit ovat joka tapauksessa ”remarit”, oli se nimi sitten demokraattinen tai sosialidemokraattinen puolue.

Testasimme asiaa myös Kustaan työkaverilla joka oli samaan mieltä: ei vaikuta nimi eikä muuten edes pidä mennä nimeä vaihtamaan. Tässä ainakin kaksi ”kansan ääntä”, minä kun aina välillä olen vähän huolissani, kun meilläkin ydinporukka ajattelee politiikkaa aamusta yöhön ja on kovin syvällä sen yksityiskohdissa, niin onko jokin, mikä meidän mielestämme on suorastaan nerokasta, yhtään kiinnostavaa vähän ei-poliittisemman jengin mielestä?

Kustaa on ystäväni jo pitkältä ajalta. Kun aikanaan aloittelin politiikkaa SDP:n riveissä, tapasi Kustaa joskus leikillään uhkailla minua sillä, että hänpä menee ja äänestää Inhimillisyyden puoluetta IPU:a. Ihan totta: tällainen puolue joissain vaaleissa oli mukana siinä missä ajan myötä ovat olleet yhtä lailla joogalentäjät ja luonnonlain puolueetkin. Iso osa näistä pikkupuolueista on hävinnyt näkyvistä oltuaan mukana yksissä vaaleissa, niin tämä IPU:kin on tainnut tehdä.

Mutta Kustaa muisti tämän muinaisen kiusoittelun ja keksi siitä leikillisesti hyvän nimi-idean. Nimellä ei ole väliä, ellette sitten muuta sitä ”Suomen Inhimillisiksi Remareiksi”. Sitten kuulemma Kustaakin ottaa jäsenkirjan siltä istumalta. Ja keksimmepä siinä jutellessa, että lyhennekin olisi tässä tapauksessa varsin hieno: ”SIR”! Suomen Inhimilliset Remarit. Yes Sir!

Ei kommentteja.

Vastaa