YH-kodit-seminaari

Millä keinoilla kohtuuhintaista asumista ja miten lähiöitä tulee kehittää?

 

Arvoisat seminaarivieraat, hyvät naiset ja herrat!

 

Seminaarin aiheena on elämän kestävä kohtuuhintainen asuminen. Tämä onkin ollut myös yksi tämän hallituskauden asuntopolitiikan keskeisistä tavoitteista: miten turvata se, että asuminen vie vain kohtuullisen määrän käytettävissä olevista rahoista, kun siirrytään lapsuudenkodista opiskelija-asuntoon, sitten ensimmäiseen omaan kotiin joko vuokra- tai omistusasuntoon, sitten perustetaan mahdollisesti perhe ja lopulta siirrytään senioriasuntoon ja palveluasuntoon. Asuntopolitiikan tärkein tavoite on edistää kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen.

 

Miten tämä tavoite sitten voidaan sitten saavuttaa?

 

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, asuminen ei aina suinkaan ole kohtuuhintaista, ainakaan suurissa kasvukeskuksissa. Päinvastoin, pahimmillaan asuntojen hinnat ja vuokrat voivat olla niin korkeita, ettei pieni- ja keskituloisilla kotitalouksilla kerta kaikkiaan ole varaa niihin. Hyvässäkin tapauksessa asuminen voi olla niin kallista, että suurin osa kotitalouden käytettävistä olevista tuloista kuluu asumiskustannusten kattamiseen. Tämä ei tietenkään ole oikein, vaan ihmisille pitää jäädä rahaa myös muuhun elämiseen.

 

Tarvitsemme siis kasvukeskuksiin lisää asuntoja, ja nimenomaan kohtuuhintaisia asuntoja. Olenkin hallituksessa ajanut monia toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Muutaman esimerkin mainitakseni:

 

Viimeksi elokuussa hallitus sitoutui tukemaan suuria infrastruktuurihankkeita, kuten Länsimetroa ja Pisararataa Helsingin seudulla ja kaupunkiraitiotiehanketta täällä Tampereella vastineeksi siitä, että alueen kunnat lisäävät lähivuosina merkittävästi asuntokaavoitustaan. Valtio on tällä hallituskaudella perustanut myös oman toimijansa, A-Kruunu Oy:n, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoon. Yleishyödyllinen, valtion omistama A-Kruunu Oy alkaa rakennuttaa normaaleja ARA-vuokra-asuntoja Helsingin seudulle tavoitelleen jopa 2000 uutta asuntoa vuoteen 2018 mennessä.

 

Myös asuntotuotantoa koskevista valtion tukijärjestelmistä on pyritty tekemään entistä houkuttelevampia. Vuokra-asuntojen korkotukilainoituksen ehtoja on parannettu tuntuvasti: lainansaajan maksettavaksi jäävä omavastuukorko on painettu ennätyksellisen alas, yhteen prosenttiin ja lisäksi korkotukilainoitettaviin kohteisiin myönnetään tuntuvia käynnistysavustuksia. Niillä katetaan hankkeiden oman pääoman tarvetta. Ympäristöministeriössä on myös valmisteltu kokonaan uutta tukijärjestelmää, 20 vuoden lyhyt korkotukimallia, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseksi. Tämän uuden mallin tarkoituksena on tarjota toimijoille toinen, rajoituksiltaan lyhyempi rahoitusvaihtoehto nykyisen 40-vuotisen korkotukilainoituksen rinnalle.

 

Hallituksessa en ole unohtanut myöskään olemassa olevaa asuntokantaa. Suuri määrä asuintaloja on tullut ja tulossa lähivuosina peruskorjausikään, ja korjauksia on haluttu vauhdittaa myös valtiovallan taholta. Peruskorjauksiin on osoitettu avustuksia yhteensä 155 miljoonaa euroa. Ensi vuoden alussa käyttöön tulee uusi takausjärjestelmä asunto-osakeyhtiöiden ottamille perusparannuslainoille. Takausjärjestelmän tavoitteena on parantaa erityisesti lähiöissä sijaitsevien asunto-osakeyhtiötalojen perusparannusten rahoitusedellytyksiä ja edistää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kiinteistönpitoa.

 

Asuntoministerinä olen halunnut panostaa erityisesti lähiöihin, siksi olen nostanut lähiökysymyksiä usein esille. Lähiöissä asuu kaikkiaan noin yli 1,5 miljoonaa suomalaista. 1960−1970-luvuilla lähiöihin rakennettu asuinkerrostalokanta on tullut peruskorjausikään. Rakennuskannan ylläpito- ja korjaustarvetta synnyttävät muun muassa rakennusten ja niihin liittyvien järjestelmien tekninen ja laadullinen vanheneminen sekä ilmastonmuutoksen ja energiatehokkuuden haasteet, jotka asettavat uusia vaatimuksia niin olemassa olevan rakennuskannan kehittämiselle kuin asuinalueiden täydennysrakentamiselle.

 

Täydennysrakentaminen lähiöiden mahdollisuus. Niissä on riittävä asukaspohja palveluiden järjestämiselle. Esteettömän asumisen lisääminen on keino rahoittaa korjausrakentamista. Viime vuonna ns. remonttiryhmä pohti korjausrakentamisen lisäksi myös täydennysrakentamisen haasteita ja ratkaisuja. Ryhmä ehdotti mm. tuon aiemmin mainitsemani uuden takausjärjestelmän luomista asunto-osakeyhtiötaloille. Asuinalueiden kehittämisessä, kuten myös lähiöiden korjaamisessa, ja tulee eri väestöryhmien tarpeet ja näkökulmat olla riittävästi mukana. Alueen asukkaat ovat parhaita alueensa asiantuntijoita. Asumisneuvonnalla saatetaan yhteen viranomaiset ja ne asukkaat, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai saada häädön kodistaan. Ensi vuonna asumisneuvonnan rahaa lisätään kolmella sadalla tuhannella yhteensä 900 000 euroon ja korvausprosentti nostetaan 35:een. tämän toivon innostavan uusiakin kuntia käyttämään tätä kustannustehokasta työkalua kaikkien asumisen osapuolten hyväksi.

 

Olen kehittänyt yhteiseksi kehikoksi Viitasen lähiöviitoset: ne kuvastavat viittä eri näkökulmaa lähiöiden kehittämiseen.

 

Ensimmäinen näkökulmani on Kehittyvä lähiö. Kehittyvässä lähiössä on kohtuuhintaisia koteja ja niiden rakentaminen on itsessään lähiöiden kehittämistä. Rakennuksissa olevasta kansallisomaisuudestamme tulee pitää huolta. Tähän viittasin jo aiemmin, kun mainitsin peruskorjaukseen osoitettujen tukien mittavuuden.

 

Toinen näkökulmani on Elävä lähiö. Elävä lähiö kaipaa hyviä palveluita. Lähietäisyydeltä tulee löytyä lapsille ja nuorille tasa-arvoinen koulu, lähikaupat ja kirjasto, jossa käydä ja viettää aikaa. Monessa lähiössä nämä ovat jo uhattuina. Lähiöitä on kehitettävä tulevaisuudessakin sellaisiksi, että niiden palvelut voidaan turvata. Tähän auttaa juuri täydennysrakentaminen. Kun omasta lähiöstä löytyy uusi asunto myös seuraavaan elämänvaiheeseen, ei tarvetta muuttaa pois tutulta alueelta.

 

Kolmanneksi haluan puhua Kaikkien lähiöstä. Asuinalueiden tasa-arvoisuus, yhteisöllisyys ja osallistuminen oman asuinalueen kehittämiseen ovat mielestäni avainasemassa asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisyssä. Jos asuinalue alkaa rapistua, myös muut ongelmat lisääntyvät. Rakennusten huono kunto pilaa lähiön mainetta ja alkaa karkottaa omistusasujia. Hyvässä lähiössä on tarjolla monipuolisesti erihintaisia vuokra- ja omistusasuntoja. Toinen tärkeä asia yhdyskuntien kehittämisessä on osallisuus ja vuorovaikutteisuus. Ilman sitä kehittämistoimet jäävät helposti puolitiehen. Kun kansalaiset ja muut osapuolet saadaan innostumaan mukaan toimintaan, syntyy runsaasti myönteistä energiaa, joka vie voimalla kehitystä eteenpäin. Ihmisten tapaamiseen tarvitaan erilaisia tiloja ja paikkoja, ja maksuttomat tai kohtuuhintaiset asukastilat ovat tässä avainasemassa. Asumisneuvojia on usein kohdistettu toimimaan juuri näissä asukastiloissa.

 

Neljäs teema on Turvallinen lähiö. Turvallinen ja terveellinen lähiö on viihtyisä elinympäristö elää ja liikkua. Kun jokainen kokee alueen omakseen, se myös tuntuu turvalliselta. Samalla yhteinen lähiö kehittyy yhä paremmaksi asuinpaikaksi. Arjen turvallisuus on yksi tärkeimmistä ihmiselämän kulmakivistä. Monesti pienetkin ratkaisut, kuten vaikkapa valaistuolosuhteet edistävät turvallisuutta. Tämän vuoksi olen ajanut nk. sosiaalisen talkkaroinnin kehittämistä asumisneuvonnan rinnalla.

 

Viides näkökulma on Tulevaisuuden lähiö. Tässä tullaan kehittämään ratkaisuja mm. siihen millaiset älykkäät ratkaisut esimerkiksi korjausrakentamisessa edistävät asuinalueiden peruskorjaamista laadukkaiksi ja energiatehokkaiksi. Älyteknologialla voidaan tarjota uusia mahdollisuuksia palvelujen järjestämisessä ja mm. alueellisessa viestinnässä. Kaiken kaikkiaan lähiöiden kokonaisvaltainen kehittäminen vaatii laajaa yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken. Tätä edistää mm. lähiöneuvottelukunta, johon viisi ministeriä henkilökohtaisesti osallistuu, minkä lisäksi kunnat, rakennuttajat ja rakentajat ja tietenkin asukkaat ovat tärkeitä osapuolia kehittämistyössä. Tämä on sitä perään kuuluttamaani TUPO-henkeä.

 

Hyvät seminaarivieraat!

 

Viimeisenä asiakokonaisuutena haluan ottaa esille sen, miten mahdollistetaan elämän ehtoovaiheen asumisen mahdollisimman hyvä sujuminen.

 

Ikääntyneen väestön osuus kaikista suomalaisista kasvaa vauhdilla. Arvioiden mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on lähes puolitoista miljoonaa eli runsas neljännes maamme väestöstä. Tärkeänä tavoitteenamme on parantaa ikääntyneiden asumisoloja siten, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa ikääntyneistä pystyisi asumaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämä on sekä ihmisten itsensä että koko yhteiskunnan intressissä. Kukapa sitä haluaisi kodistaan lähteä, ellei ole pakko. Siksi tarvitaan esteettömiä asuntoja, joissa pärjää mahdollisimman pitkään kotiin vietävien palvelujen avulla. Tavallisiin asuntoihin voidaan tehdä liikkumista ja toimimista helpottavia korjauksia ja muita ratkaisuja.

 

Hallitusohjelmassa sovittiin, että valmistellaan ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma. Sitä valmisteli laajapohjainen työryhmä ympäristöministeriön johdolla. Valmistelussa olivat mukana keskeiset ministeriöt, kuntakenttä, rahoittajia, kuten ARA ja RAY, ja alan järjestöjä sekä luonnollisesti ikääntyneen väestön oma edustus. Ohjelma hyväksyttiin valtioneuvostossa viime vuoden huhtikuussa ja se kestää vuoden 2017 loppuun. Ohjelmaa ollaan siis parhaillaan toteuttamassa ympäristöministeriön johdolla, yhteistyössä keskeisten toimijoiden kanssa, esimerkiksi juuri näiden valmistelussa mukana olleiden tahojen kanssa.

 

Se, että ohjelmasta tehtiin hallituksen periaatepäätös, osoittaa sen sitoutumista ikääntyneen väestön asuinolojen parantamiseen. Toisaalta se osoittaa, että kyse on laajasta ja hallinnonalojen yhteisestä asiasta.

 

Onkin niin, että asuminen ja palvelut muodostavat kokonaisuuden ja molemmat tukevat kotona asumista. Hyvillä asuinoloilla voidaan monen kohdalla vähentää palvelujen tarvetta ja myöhentää palveluasumiseen tai laitoshoitoon siirtymistä. Ja toisinpäin huonot asuinolot lisäävät osaltaan palvelutarvetta toimintakyvyn alentuessa.

 

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa pyritään luomaan kehityspolku, jolla vastataan väestökehityksen mukaiseen asumishaasteeseen. Keskeiset keinot koskevat sekä uudistuotantoa että olemassa olevan asuntokannan, sekä kerrostalo- että pientalokannan, esteettömyyskorjauksia.

 

Olemassa olevan asuntokannan korjaaminen ikääntyneiden tarpeita vastaavaksi onkin keskeinen kysymys palvelutarjonnan ohella iäkkään väestön kotona asumisen tukemisessa. Keinoina ovat esimerkiksi hissirakentamisen ja asuntojen korjaamisen edistäminen sekä rakennuskannan ja asuinympäristön esteettömyyden ja turvallisuuden parantaminen. Valtio osoittaa avustuksia sekä vanhusten asuntojen korjauksiin että jälkiasennushissien rakentamiseen. Tällä viikolla hallitus on oletettavasti hyväksymässä esitykseni siitä, että ensi vuoden talousarviossa avustuksia lisätään vielä 5 miljoonalla eurolla.

 

Ikääntyneen väestön asumista voidaan tukea myös monilla muilla keinoilla. Arjen sujumista voidaan edistää monenlaisilla palveluilla, kuten lähi-, tuki- sekä kiinteistöpalveluilla. Sosiaalista kanssakäymistä ja muuta yhteisöllisyyttä tukemalla voidaan vähentää yksinäisyyttä ja samalla edistää toimintakyvyn ylläpitoa ja vähentää jopa sairauksia. Hyvinvointi- ja ICT-teknologia tarjoavat myös uudenlaisia mahdollisuuksia vanhusten kotona asumisen tueksi.

 

Suuret ikäluokat ovat parhaillaan jäämässä eläkkeelle. Heidän palvelutarpeensa alkavat kasvaa 15 vuoden kuluttua, silloin tarvitaan runsain mitoin esteettömiä ja turvallisia asuntoja ja asuinympäristöjä. Nyt on siis aika toimia.

 

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa halutaankin herätellä sekä kuntia että kansalaisia varautumaan meitä kaikkia odottavaan tulevaisuuteen. Koska kyse on laajasta ja moniulotteisesta asiasta, tarvitaan kaikkia osapuolia – kansalaisia, valtiota, kuntia, järjestöjä ja yrityksiä – tässä varautumisessa. Rakennus- ja asuntoalan toiminta on tässä keskiössä. Sitä on myös syytä suunnata aiempaa paremmin vastaamaan tähän haasteeseen.

 

Jossain vaiheessa monelle ihmiselle tulee kuitenkin eteen se tilanne, ettei omassa kodissa eli tavallisessa asunnossa asuminen enää onnistu. Tällöin tarvitaan laadukkaita ja kohtuuvuokraisia palveluasuntoja. Valtio tukee niiden rakentamista erityisryhmien investointiavustuksella. Avustuksen tarkoituksena on kattaa juuri niitä lisäkustannuksia, joita palveluasunnoissa tarvittavista erityisistä tila- ja varusteluratkaisuista aiheutuu. Tällä tavoin avustus siis suoraan alentaa asukkailta perittävän vuokran suuruutta.

 

Avustusjärjestelmän toimivuudesta teetettiin viime keväänä arviointi, ja tulokset olivat ilahduttavia: avustusjärjestelmän vaikuttavuuden todettiin olevan merkittävä erityisryhmien asumisen kustannusten kohtuullistamisessa ja kohteiden laadun varmistamisessa. Toki joitain kehittämistarpeitakin löytyi, ja siihen työhön jo ryhdytty. Tämä hallitus pitää tärkeänä avustusjärjestelmän rahoituksen riittävyyttä. Kevään kehysriihessä avustusvaltuus sovittiin nostettavaksi nykyisestä 120 miljoonasta eurosta ensin 140 miljoonaan euroon vuonna 2016 ja 160 miljoonaan euroon vuonna 2017.

 

On tietysti muistettava, että vuokra muodostaa vain toisen puolen palveluasunnon asukkaalle tulevista kustannuksista. Toinen puoli muodostuu palvelumaksusta. Tehostetun palveluasumisen maksuista ei kuitenkaan ole tällä hetkellä säädetty laissa, mutta tältäkin osin tilanne on korjaantumassa. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän työ palveluasumisen maksujen yhtenäistämiseksi maassamme on loppusuoralla. Kunnan järjestämisvastuulla oleviin asumispalveluihin on tarkoitus säätää valtakunnallisesti yhdenmukaiset asiakasmaksujen määräytymisperusteet. Todennäköisesti tämä lain hyväksyminen jää kuitenkin seuraavalle hallitukselle, koska tätä hallituskautta on niin vähän enää jäljellä.

 

Erilaisia asumisratkaisuja tavallisen asunnon ja palveluasumisen väliin tarvitaan myös. Osa ikääntyneestä väestä haluaa muuttaa senioritaloihin ja yhteisöllisiin asumiskohteisiin. Suurille paikkakunnille onkin syntynyt verrattain suuri senioritalokanta. Täällä Pirkanmaalla ja Turun seudulla YH Kodit Oy:n ja Kotosalla Säätiön toteuttama Kotosalla konsepti on yksi hyvä esimerkki yli 55-vuotiaille tarkoitetusta asumisesta, jossa yhdistyy turvallisesti ja itsenäisesti asuminen omassa kodissa ja asukkaan tarvitsemien palvelujen tarjonta. Tässä on kyse on ikääntyvän väestön asumistarpeisiin vastaamisesta. Koska ihmiset ja näin myös tarpeet ovat hyvin erilaisia, tarvitsemme myös monenlaisia ratkaisuja. Ja koska ihmisten taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaisia, yhteiskunnan tehtävänä on tukea heikompia niin, että kaikille turvataan turvallinen ja viihtyisä, kohtuuhintainen koti, myös ikääntymisen ja viimein vanhuuden koittaessa.

 

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille oikein antoisaa seminaaria!

Ei kommentteja.

Vastaa