YHDESSÄ ERI MIELTÄ

Viime aikoina olemme nähneet hämmentäviä suorituksia politiikan parissa. Yhteen yltää keskustan politiikka vanhuspalvelulain suhteen. Paljon puhuttu yksityiskohta – sitovat henkilöstömitoitukset – saavat varauksetonta vastustusta ja kannatusta puolueen piirissä. Kysyttäessä keskustan kansanedustajilta lukemat olivat liki tasan puolesta ja vastaan.

Vaikka Keskustan kanta on jyrkkä ehkä, on sinänsä hyvä, että keskustelua asiasta käydään, vaikka sitten välikysymyksen merkeissä. Kaikella kunnioituksella: asiaa kuitenkin helpottaisi se, että tiedettäisiin keskustan oma näkemys asiaan.

Kunpa keskusta puolueenakin voisi asettua sitovien mitoituksen taakse rohkeasti. Edellinen Keskusta-kokoomushallitus ei saanut vanhuspalvelulakia lupauksista huolimatta aikaiseksi vaikka aikaa oli neljä vuotta. Olisiko nyt aika saada tiukka laki aikaan ja tarpeeksi rahaa sen toteuttamiseen. Enää ei kannattaisi olla kokoomuksen apupuolue mitoituksen vastustamisessa.

Asia on erittäin tärkeä, ja sitä ei todellakaan voi aliarvioida. Siinähän keskusta on SDP:n linjoilla, että vanhusten hoivaan tarvitaan riittävästi voimaveroja – tätä ajamme budjettiriihessä ja emme anna tässä periksi.

Käytäntö on näyttänyt, etteivät suositukset riitä, tarvitaan sitovaa ohjausta, että asia vihdoin saadaan kuntoon. On kestämätöntä, että vanhuksemme joutuvat liian usein kärsimään siitä, ettei hoitajia ole tarpeeksi. Toisin, kun propaganda nyt väittää, eivät sitovat henkilöstömitoitukset ole mitenkään vastakkaisia kotihoidolle ja yleiselle vanhusten palvelujen kehittämiselle – tämä on koko lain lähtökohta. Henkilöstömitoituksilla halutaan kokonaisuuden yhtenä osana pitää huolta siitä, että ne vanhukset, jotka eivät enää kotona pärjää, saisivat hyvää hoitoa, kun hoitajia ja aikaa hyvään hoitoon olisi tarpeeksi.

SDP:lle tämä ei ole peliä, vaan iso tärkeä asia, joka on saatava kuntoon.

***

Hieman hämmentävää on myös keskustan politiikka Euroopan velkakriisin hoidossa. Siinä Keskustalla on neljä linjaa. Edellisen hallituksen pääministeri Kiviniemen linja suosi avokätistä tukipolitiikkaa, jossa tukea annettiin ilman vakuuksia ja sijoittajien vastuuta.

Kiviniemen hallituksen ministeri Pekkarisen linja on kriittissävyinen: edellisessä hallituksessa Pekkarinen vaati tiukkaa linjaa itse itseltään siinä onnistumatta. Nyt hän vaatii sitä hallitukselta, joka jo noudattaa Pekkarisen vaatimaa Kiviniemen linjaa tiukempaa politiikkaa. Siinä keskustan arvostetulle taloustuntija Pekkariselle täytyy antaa arvostusta, että hän keväällä eduskuntapuheessaan myönsi edellisen hallituksen Kreikkavirheen toteamalla, että jo alusta alkaen Kreikan tukemiseen olisi pitänyt kenties suhtautua tiukemmin. Tämä lausunto noudattaa Sdp:n silloista ja nykyistä johdonmukaista linjaa.

Keskustan kolmas linja on tietenkin Väyrysen pohjoismaisen valuutan linja. Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on keskustan neljäs linja täysin vastakkainen tälle: nimittäin keskustalaisen Olli Rehnin linjan mukaan rahaa on käytettävä velkakriisin hoitoon niin paljon kun sitä piisaa ja vähän enemmänkin – ja vieläpä suu supussa.

Erikoisinta tässä on, että vaikka linjoja eurokriisin hoidossa keskustalla riittää miltei hengästymiseen asti, puuttuu yksi, ja sen mukana kaikki. Nimittäin Sipilän linja. Keskustelua (jos sitä saa nyt kuitenkin Olli Rehnin kiellosta huolimatta käydä) helpottaisi kieltämättä, jos keskusta nyt esittäisi vielä sen viidennenkin linjansa.

Vähemmästäkin hämmentää. Viimeksi keskusta mainosti itseään kunnallisvaaleissa teemalla ”kuin itseään äänestäisi”. Nyt olisi kiva tietää, mitä mieltä se ”itse” on. Kävisikö seuraavaksi vaalilauseeksi: ”Keskusta – yhdessä eri mieltä”.

***

Mutta hei: ei tässä kaikki. Kokoomuksenkin imagomainosten tekstit menevät ihan uusiksi uuden nöyrän stubbilaisrehniläisen linjan myötä. ”Hei, me ei puhuta Euroopasta”, kuuluu uusi iskevä mainosteksti.

Keskustelu on nyt nöyrästi kielletty. Back to the past.

 

Ei kommentteja.

Vastaa