Yksityistämispeikko ei jyllää

Viime aikoina kuntarakenne ja palveluasiat ovat olleet paljon esillä. Kunnan työntekijöille tässä hötäkässä tulee varmaan mieleen monia kysymyksiä. Mitä tapahtuu, kun ilmassa tuntuu väreilevän kaikenlaista: kunta- ja palvelurakenneuudistusta, kilpailuttamista, tilaaja-tuottajamallia,
hankintalakia, unionin palveludirektiiviä ja niin edelleen.

Säilyvätkö julkisen sektorin työpaikat tässä myllerryksessä? Minun näkemykseni on, että säilyvät. Ja niiden on toden totta säilyttävä. On ihan selvää, että julkinen taho on usein paras hoitamaan ihmisten hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Useat ”yksityistämisen ihmemaat” ovat meille todistaneet, että yksityiset palvelut voivat olla tehottomia ja kalliita toisin, kun monesti halutaan luulla.

Hyvinvointipalveluissa ei pelkästään raha ratkaise, vaan puhutaan ihmisten arjelle olennaisen tärkeistä laatukysymyksistä. Ei riitä, että on joku paikka mihin lykätä lapset kahdeksaksi tunniksi pois harteiltaan kun menee töihin. Esimerkiksi juuri lastenhoidossa vanhempien tulee voida luottaa, että palvelut pelaavat. Kyse on pienten ihmistaimien tärkeistä ensimmäisistä vuosista – ei sen pienemmästä jutusta. Ja sama pätee mitä suuremmassa määrin myös ikäihmisten palveluihin, joiden osalta meillä Tampereenkin päättäjillä on erityisen suurta syytä laittaa asiat kuntoon.

***

Haasteet ovat isot tänä päivänä: talous on tiukoilla ja väen ikääntyessä palvelut tarvitsevat lisää rahaa. Siksipä myös julkisella puolella tarvitaan
järkevää tehostamista. Kuntarakenteen uudistamista, tilaaja-tuottajamallien kaltaisia malleja ja joissain tapauksissa kilpailuttamistakin tarvitaan, jotta rahaa irtoaisi päällekkäisyyksien purkamisesta tai ylimääräisistä koukeroista itse palvelutuotantoon.

Kun hyvinvointipalveluja kilpailutetaan, täytyy kuitenkin muistaa ettei raha, palvelun hinta, suinkaan ole ainoa, tuskin edes tärkein, kilpailuttamisen peruste. Kilpailuttaessa täytyy laittaa suuri paino juuri äsken mainitsemalleni laadulle.

Olennaisen tärkeää on myös, että varmistetaan palveluja tuottavien työntekijöiden hyvinvointi. Palveluntuottajan tarjouksesta napsaistu hinnanalennus ei saa olla työntekijöiden selkänahasta revittyä.

Kaikki tämä pohdinta on siis ollut varsin ajankohtaista, kun kevään isointa asiaa, kuntauudistusta, valmistellaan. On tärkeää, että rakenteita voidaan uudistaa, mutta samaan aikaan on pidettävä mielessä tietyt periaatteet: kaiken takana on oltava kuntalaisen saamien palveluiden turvaaminen, ei esimerkisi ideologinen yksityistäminen.

Ja todellakin, uudistuksissa on ehdottomasti turvattava kuntien henkilöstön asema. Henkilöstö on oman työnsä paras asiantuntija, joten kun uudistetaan, kuntien työntekijät on otettava mukaan kehittämistyöhön.

Tulevat viikot näyttävät, mitä kuntauudistus konkreettisesti tuo tullessaan. On linjattu, että Kesäkuussa viimeistään olisi puitelaki asiasta saatava eduskuntaan tai sovittava siitä, mikä on uudistuksen sisältö. Ei ole salaisuus, että SDP:llä ja Keskustalla on asiassa erilaisia painotuksia, joten iso vääntö asiassa joka tapauksessa käydään.

Noin muutenkin asioita on paljon ja politiikka pyörteistä. Kevään hyviä uutisia ovat olleet selkeästi parantuneet työllisyyslukemat, järkyttäviä sellaisia taas ovat olleet nykyisin niin muodikkaat ”irtisanomisbuumit”. Ihmisiä saneerataan vastuuttomasti sata- jopa tuhatmäärin kortistoon, muutamat omistajat lihavoittavat tuottokukkaroaan ja pomot saavat palkaksi optiot. Ikävä ilmentymä tämän päivän ahneuden maailmanhengestä. Nyt sitten eduskunnassa etsitään kaikki ne keinot, joilla voidaan auttaa irtisanomisista kärsiviä ihmisiä ja alueita.

Eli vaikka kevät pitkittyneen talven jälkeen vihdoin koittikin, ei kesätunnelmiin eduskunnassa vielä pitkään aikaan päästä. Ja hyvä varmaan niin,
sillä edessämme on monia isoja tärkeitä asioita, jotka täytyy saada eteenpäin.

(julkaistu kolumnina JHL249:n  jäsenlehdessä toukokuussa 2006)

Ei kommentteja.

Vastaa