Yökyöpelöintiä

Tällä hetkellä kello on 23.15 ja istun eduskunnassa työhuoneessani odottelemassa budjettikeskustelun siirtymistä pääluokkaan 32, kauppa- ja teollisuusministeriö, johon olen varannut puheenvuoron. Jotenkin tilanne tuntuu tutulta siinä mielessä, että muistelisin, että olen joskus aiemminkin Joulun alla täällä yökyöpelöidessäni kirjoitellut kuulumisia Piiri-Kairamoon. Täällä eduskunnassa silloin tällöin on tällaisia yöistuntoja, jotka ehkä kaipaavat eräänlaista kevyttä kenttäkestävyyttä.

Tänään käsittelyssä on ollut lähinnä liikenneministeriön pääluokka ja siihen liittyen olen täällä kysellyt liikenneministeriltä, josko joskus tulevaisuudessa valtiolta olisi saatavissa tukea erilaisiin maakunnallisiin ”tulevaisuusinfrahankkeisiin”. Tällainen voisi olla esimerkiksi Tampereella mietintämyssyssä oleva hanke raideliikenteen kehittämisestä kaupunkiliikenteessä. Tähän mennessähän on selvitelty, josko eräänlainen raitiotie saataisiin kaupunkiamme kiertämään. Suuret investointikustannukset muun muassa ovat tähän mennessä arveluttaneet.

Itse ajattelen kuitenkin niin, että kyseessä olisi tulevaisuusinvestointi, jota puoltaisi vahvasti ympäristösyyt – se, että meidän tulee ihan oikeasti kyetä hoitamaan ilmastopolitiikkaamme niin, että vastaamme kansainvälisiin ja kansallisiin velvoitteisiimme päästöjen vähentämisessä.

Raideliikenteen kehittäminen maksaa aina aluksi, mutta kaukonäköisesti ajatellen tämänkaltaiset investoinnit maksavat itsensä takuuvarmasti yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja taloudellisestikin takaisin tulevina vuosikymmeninä.

Kuitenkin suuret alkukustannukset saattavat tosiasiassa pelottaa päättäjät hautaamaan hankkeet ”mahdottomina”. Tämän vuoksi olisi hyvinkin perusteltua, että valtio antaisi osaltaan signaalia siitä, että hyviä isoja yleishyödyllisiä hankkeita jelpattaisiin ja tuupattaisiin alkuun. Tämä toki kirpaisisi valtionkin kukkaroa, mutta olisi jo yhdenvertaisuussyistä tarpeen, jos valtio toisaalla on valmis osallistumaan esim. Helsingin Vuosaaren satamahankkeesta aiheutuviin kustannuksiin!

***

Keskustelussa kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokasta, haluan edelleen jatkaa keskustelua vähän samasta aihepiiristä. Nimittäin uusiutuvien energialähteiden ja niihin liittyvän energiateknologian edistämisestä ja tukemisesta. Ilmastosopimuksen kannalta nimenomaan liikenne, maankäyttö ja energiaratkaisut ovat kaikkein keskeisimpiä.

Energiatukea uusiutuville energialähteille lisätään budjetissa, mikä on hyvä asia. Siitä huolimatta moitetta voi antaa sen suhteen, ettei kasvu ole ihan yhtä suuri, kun kansallinen ilmastostrategia edellyttäisi. Viisas valtio satsaa nyt täysillä uusiutuviin energialähteisiin liittyvään osaamiseen ja tekniikkaan – tässä Suomella on osaamista ja kunnon panostuksella esim. vientimme voitaisiin moninkertaistaa suhteellisen nopeaan tahtiin.

Ympäristövaliokunnassa olemme kuunnelleet todella paljon asiantuntijoita mm. energiaan ja ilmastoasioihin liittyen ja erityisen iloinen olin, kun kuulemisessa myös ”markkinavoimat” suitsuttivat uskoaan uusiutuvaan energiaan. Markkinavoimiksi nimitän sijoitusyhtiötä, joka toimii ympäristöalalla: nyt sijoitetaan ja kehotetaan sijoittamaan uusiutuvaan energiaan!!!

Sijoitusyhtiön edustaja samoin kuin moni muu asiantuntija esim.tutkijamaailmasta korosti, että maailmanmarkkinoilla tullaan näkemään tulevina vuosina ja vuosikymmeninä ennätysmäinen uusiutuvan energiateknologian läpimurto ja kasvu – puhutaan jopa suuremmasta mullistuksesta kuin tietotekniikan vallankumous aikanaan. Eipä muuta kun täpöllä eteenpäin Suomessakin – osaamista meiltä löytyy niin tuulivoimaan kuin vaikkapa bio- ja kierrätyspolttoaineiden polttotekniikkaan liittyen!

***

Nyt kello on 1.00. Päivä on vaihtunut ja puheenvuoro KTM:n pääluokasta tällä välillä käytetty. Mönkäreen Sinikka otti juuri äsken salissa kantaa sen suhteen, että tarvittaessa tulee olla mahdollisuuksia nostaa energiatukea ensi vuoden aikana budjetissa esitetystäkin tasosta – hyvä näin! Kohta voisi varmaan jo kömpiä kämpille ja nukkumaan – kerran tosin aamuyöstä töistä tullessani avaimeni oli viallinen, enkä päässyt kämpilleni sisään. Aamuneljältä päivystävä lukkoseppä olisi maksanut seitsemän sataa, joten miltei itku kurkussa palasin takaisin eduskuntatalolle ja vietin loppuyön tunnit työhuoneeni sohvalla – kaikkea sattuu.

Tuolloin tunsin itseni lähinnä Paavo Väyryseksi, joka muinoin EU:n viivytystaistoa täällä eduskunnassa käydessään toi täkin huoneeseensa, otti välillä tirsoja ja välillä piti kuuden tunnin puheita – huh. Onneksi tänään ennalta varatut puheenvuorot oli rajoitettu seitsemään minuuttiin (joidenkin kepulaisten puheenvuoroja kuunnellessani voisi ajatella, että siinäkin on kuusi ja puoli liikaa…).

Hyvää Joulua kaikille ja tsemppiä Uuteen vuoteen!

Ei kommentteja.

Vastaa