Avauspuhe työväen kirjallisuuspäivillä 24.8.2013

Ajankohtaista,Puheet

Hyvät työväenkirjallisuuden ystävät,

Jotenkin tuntuu

kuin elämästä puuttuisi jotakin

jos duunareita ei olisi,

jotakin kivaa

Ainakin maailmassa

olisi paljon vähemmän söpöyttä

Ainakin maailmassa

olisi paljon vähemmän söpöyttä

jos duunarit äkkiä

saisivat päähänsä

lakata olemasta duunareita

ja tekemästä duunia

Silloin sitä joutuisi ehkä

itse tekemään duunia

mikä olisi virhe ja vääryys

Pätkä edesmenneen edustajakollega Tommy Tabermanin runosta Duunarit on söpöjä vuodelta 2005 kuvastaa runotaiteen keinoin kansankunnan kaapin päälle kiivenneiden ja pääomapiirien näkemystä siitä kenen tulisi tehdä työt ja kenen korjata hedelmät. Tämä asenne näkyy myös kun käymme keskusteluja säästöistä ja rakenteellisista uudistuksista.

Suomessa on aito hätä. Suomesta on hävinnyt viime vuosina runsaasti teollisia työpaikkoja. Finanssikriisissä meiltä katosi noin 100 000 työpaikkaa ja vain puolet niistä on saatu takaisin. Teollisuuden rakennemuutoksen lisäksi meillä myös työmarkkinoilla on käynnissä voimakas sukupuoleen ja ikäpolveen liittyvä murros.

Mainituista kadonneista työpaikoista palveluihin työllistyneet naiset ovat saaneet omansa takaisin, mutta kortistoon jääneet ovat enenevässä määrin miehiä. Samalla yleinen tunnettu ongelmamme on, että tällä hetkellä työmarkkinoille tulee vähemmän työntekijöitä kuin mitä poistuu. Maahanmuutto hieman tasapainottaa tilannetta, mutta huoltosuhteemme heikkenee: käsipareja on entistä vähemmän tuottamaan hyvinvointia ja palveluja niin lapsille kuin ikäihmisille.

Meidän täytyy hallituksessa tehdä oman työmme työllisyyden parantamiseksi. Siinä Ihalaisen Lauri  on haka. Mutta työmarkkinajärjestöillä on suuri vastuu sopimusosapuolina sillä tarve keskitetylle ratkaisulle on nyt suuri. Jos keskusjärjestöillä halu tehdä ratkaisuja ja ottaa vastuuta, oikea ja viimeinen hetki siihen on jotakuinkin nyt.

”Soran, veden, sementin – sekoitin. niihin kuului hikikin.” Näin Lauri Viidan betonimylläri teki työtään ja toivon, että entistä useammalle myllärille olisi hommia jo ihan lähitulevaisuudessa, sillä tulossa on muutoin kylmä työttömyystalvi.

Asuntoministerinä olenkin esittänyt ensi vuodelle lisärahoitusta asuinrakennusten korjaamiseen, erityisesti lähiöiden asuinrakennusten perusparantamiseen. Tämä olisi tärkeää, sillä suomalaisessa rakennuskannassa on yhteensä jopa 30–50 miljardin euron suuruinen korjausvelka. Merkittävä osa korjausvelasta kohdistuu lähiöissä oleviin asuinrakennuksiin. Juuri korjausrakentamisella voidaan myös tukea rakennusalan työllisyyttä. Olen esittänyt, että avustuksia osoitettaisiin vuosina 2013 ja 2014 yhteensä 140 miljoonaa euroa. Hallitus päättää lisärahoituksesta elokuun lopussa pidettävässä budjettiriihessä ja toivon kollegoiden ymmärtävän tilanteen vakavuuden

Viita oli työmies ja taitelija ja kun ensin puhuin työstä, nyt puhun taiteesta eli kulttuurista ja kirjallisuudesta.

Eero Heinäluoma otti hiljattain puheessaan Oma kieli 150-vuotta tilaisuudessa elokuun alussa esille tärkeän teeman tulevaisuuden kannalta. Tämä on maksuton kotimainen kirjastotoiminta, joka on tänäänkin tärkeä osa suomalaista sivistystä. Toisin sanoen kirjastojen hankintamäärärahat pitää kyetä turvaamiaaan tulevaisuudessakin.ja kirjailijoiden lainauskorvausten tason on oltava säällisellä tasolla.


Suomalaisen kirjallisuuden – oli kyse sitten työväen-, lasten-, tieto-, fiktio- tai mitä vain kirjallisuutta – aseman eteen on tehtävä työtä. Olen iloinen siitä, että Suomi on Frankfurtin kirjamessujen teemamaa vuonna 2014. Tälläkin hetkellä kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI koordinoi tätä Suomen suurinta kulttuurivientitapahtumaa, jonka ohjelmaa rakennetaan yhteistyössä suomalaisten kustantajien ja muiden kirjallisuuden asiantuntijoiden sekä keskeisten ministeriöiden eli Kristan, Laurin ja Erkin ja kulttuuritoimijoiden kanssa.

Suomen kieli säilyy ja kehittyy suomenkielisen kirjallisuuden kautta. Talouden vaikeissakin tilanteissa meidän on huolehdittava kansallisesta kulttuurista.

Päätän pienellä lainauksella Väinö Linnan esseestä, sillä Linnaa ei voi ohittaa työväenkirjallisuudesta puhuttaessa, varsinkaan Tampereella. Linnan ohje kokonaisuuksien ja historian aikajanojen hahmottamisesta ja unelmien tärkeydestä sopii niin politiikoille kuin taiteilijoille, jotka haluavat rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Linna kirjoitti vuonna 1949 Työläiskirjailijoista ja heidän tehtävästään:

”Jos joku ottaa romaania kirjoittaessaan näköpiirinsä rajoiksi jonkun yhteiskuntajärjestelmän ja näkee elämän tapahtumat vain sen avaamasta perspektiivistä, hän voi olla etukäteen varma siitä, että hänen kuolinvirtensä veisataan jo vähän ennen kuin sen yhteiskuntajärjestelmän, joka oli se ikkuna josta hän tirkisteli ajan suuria virtauksia…

…Asettakaa siis toiveenne niin kauas tulevaisuuteen, että ette elämän aikana ehdi saavuttaa sen toteutumiskohtaa, vain silloin ei todellisuus kykene repimään unienne kudetta.”

Ihmiset haluavat tehdä työtä, sillä työ on toimeentuloa ja paras sosiaaliturva. Kaikki hyvinvointimme on luotu työllä ja työllä voidaan luoda uutta työtä. Ihmisten pitää pystyä tulemaan työllään toimeen. Mutta pelkällä työllä emme tule toimeen, vaan tarvitsemme myös lepoa ja hengenravintoa. Sitä on kulttuuri ja kirjallisuus. Ja niin kauan kuin on työtä, on työväkeä, joka tarvitsee kirjallisuutta ja unelmia paremmasta maailmasta. Kiitos siitä, että pidätte omalta osaltanne upeita perinteitämme yllä.