Jokaisella on oikeus turvalliseen arkeen ja asuinympäristöön. Valitettavasti viime aikoina otsikoihin on noussut enenevissä määrin uutisia katu- ja väkivaltarikollisuudesta, ja erilaisista levottomuuksista. Kaikki nämä ovat vakavia ilmiöitä, joiden syihin ja seurauksiin pitää puuttua lujasti, ja joiden syntyä on ennaltaehkäistävä.

Tarvitaan ns. ”kovia” ja ”pehmeitä” keinoja. On selvää, että näitä ilmiöitä ei pidä katsoa sormien välistä, vaan tiukkaa linjaa tarvitaan. Poliisilla on oltava riittävästi resursseja ylläpitää turvallisuutta, ja rikoksista on oltava selkeät ja nopeat rangaistukset.

Äärimmäisen tärkeitä ovat myös ne pehmeät keinot; teot, joilla voimme ehkäistä näitä epätoivottuja ilmiöitä. Esimerkiksi nuorten ajautumista jengirikollisuuden pariin on ehkäistävä panostamalla lastensuojeluun, sosiaalityöhön ja nuorisotyöhön, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myös kouluihin ja varhaiskasvatukseen panostaminen ehkäisee myöhempää syrjäytymistä.

Isossa kuvassa äärimmäisen tärkeää on eriarvoisuuden torjuminen. Suomessa on oltu viisaita esimerkiksi siinä, että asuinalueemme on rakennettu monipuolisiksi, ja näin ehkäisty niiden eriytymistä, segregaatiota. Ei tarvitse kuin katsoa naapuri-Ruotsiin, niin näemme ne ikävät tulokset, mitä on syntynyt, kun joidenkin alueiden on annettu ajautua ongelmalähiöiksi. Tämä tie ei saa olla meidän tiemme.

Kun katsoo viimeaikaista kehitystä, on entistäkin tärkeämpää tehdä toimia, jotka ylläpitävät yhteiskunnan vakautta, ja ihmisten hyvän turvallisen elämän puitteita. Yksi hyvä ja tärkeä asia tässä on nimenomaan asuinalueiden eriytymisen ennaltaehkäisy ja niiden elinvoiman ylläpito.

Lähiöiden kehittäminen on ollut itselleni hyvin pitkään yksi sydänasia. Aikanaan asuntoministerinä toimiessani nostin lähiöiden kehittämisen ”esityslistani” kärkeen. Lähiöiden kehittäminen vaatii monia toimia eri hallinnonaloilla. Asuinalueet tulee rakentaa monipuolisiksi, kulkuyhteydet tulee olla sujuvat ja asuinalueiden elinvoimaa on ylläpidettävä niin, että julkisia palveluja on lähellä ja kaupalliset palvelut säilyvät alueilla. Luontoa, ulkoilureittejä ja harrastusmahdollisuuksia on oltava lähellä, ja myös yhteisöllisyyttä edistäviä asukastiloja.

Hyvin tärkeää on, että jokaisella lapsella on oikeus hyvään lähikouluun. Hyvä toimintatapa on suunnata haasteellisimmille kouluille hieman enemmän voimavaroja, jotta kaikki koulut pysyvät turvallisina ja hyvinä paikkoina oppia.

Myös lähiöpoliisitoimintaa tarvitaan. Korttelipoliisit, ne tutut ja turvalliset ”lähiöreinikaiset,” lisäisivät turvallisuuden tunnetta.

Matkan varrella valtiolla on ollut käynnissä erilaisia lähiöiden kehittämishankkeita. Tämä ei kuitenkaan ole ollut jatkuvaa, toisin kuin pitäisi. Ohjelmat ovat määräaikaisia ja riippuvat kunkin hallituksen ohjelmasta. Nyt äärimmäisen tärkeää on turvata se, että lähiöiden kehittäminen saatetaan pysyväksi toiminnaksi niin valtion taholla, kuin kunnissakin.

Eduskunta on hyväksynyt asuntopolitiikan kehittämisohjelman, jonka osana linjataan, että kestävä, pitkäjänteinen ja poikkihallinnollinen lähiöiden kehittämistyö vakiinnutetaan osaksi kuntien toimintaa. Tämä on erittäin hyvä asia. Muistettava on, että osana ja tukena tässä tarvitaan edelleen myös valtion tukea erillisten pitkäkestoisten lähiöohjelmien muodossa.

Uskon, että tämä työ kannattaa. Turvallinen arki on elämän peruskysymys.

Kolumni Aamulehti 30012023