Rakennusalan tilanne on heikentynyt dramaattisesti ja asuntomarkkinoilta uhkaa syvä kriisi. Useita asuntorakentajia on viime aikoina kaatunut, ja sitä kautta työttömyys lisääntyy ja talouden näkymät synkkenevät.

Rakennusteollisuus on tuonut voimakkaasti esiin huolensa tilanteesta. Asuntotuotanto on vuosien 2008-2009 finanssikriisiä vastaavassa pudotuksessa. Arvion mukaan asuntoaloitukset ja alan työllisyys voivat pudota tänä vuonna pahimmillaan finanssikriisin tasolle.

Hallitusohjelman kirjaukset asuntopolitiikasta ovat päinvastaisia, mitä tilanne edellyttää. Yhteiskunnan tukemaa kohtuuhintaista ARA-tuotantoa vähennetään, erityisryhmien asuntojen investointiavustusta leikataan, samoin hissi- ja esteettömyysavustuksia. Uusien asumisoikeusasuntojen rakentaminen lopetetaan, ja erinäisistä taloyhtiöille ja asukkaille kohdistetuista korjaus- ja energiatehokkuustuista luovutaan.

Aika vaatii päinvastaisia toimia. Niitä tarvitaan välittömästi. Paitsi, että asiaan on puututtava budjettiriihessä, tarvitaan lisätalousarvio, jossa on paketti rakennusalalle kohdennetuista toimista esimerkiksi valtion takausten ja korkotuen muodossa. Näin saadaan liikkeelle asuntorakentamista.

Myös korjausvelka kodeissa kasvaa, ja sitä voidaan vauhdittaa suhdanneluonteisella korjausavustuksella. Tällainen avustus suunnattiin lähiökodeille toimiessani asuntoministerinä 2013-2014.

On jälleen hyvä aika tukea uusien kotien rakentamista ja perusparantamista. Nyt on luontevaa tukea myös muuta julkista rakentamista. On hyvä hetki investoida esimerkiksi päiväkotien ja koulujen perusparannuksiin ja liikuntapaikkarakentamiseen. Tampereella erittäin ajankohtaista nyt ja tulevina vuosina ovat Tampereen teatterin ja Työväenteatterin peruskorjaukset, joihin kaupungin panoksen lisäksi tarvitaan valtion sitoutumista ja osallistumista. Näitä on hyvä aika edistää.

Hallituksen asuntopoliittiset aikeet ovat huolestuttavia paitsi suhdannetilanteen näkökulmasta, myös yleisesti. On hyvin lyhytnäköistä ajaa alas kohtuuhintaista ARA-tuotantoa. Huolestuttavaa on myös se, että erityisryhmien asuntojen investointiavustusta ollaan budjettiesityksessä pudottamassa 120 miljoonasta 43 miljoonaan. Tämä merkittävä leikkaus kohdistuu vanhuksille, vammaisille ja opiskelijoille rakennettaviin asuntoihin, ja vähentää niiden rakentamista.

Viisaalla asuntopolitiikalla lisätään alueiden elinvoimaa ja eheyttä, sekä torjutaan eriytymistä. On erittäin ikävää, ettei hallitus jatka lähiöiden kehittämisohjelmaa. Ihmisillä tulee olla oikeus turvalliseen ja viihtyisään asuinympäristöön, ja lähiöohjelmien avulla vuosien varrella ollaan vaikutettu monen lähiön myönteiseen kehitykseen.

Harmillinen yksityiskohta on myös asumisneuvonnan määrärahan puolittaminen 4 miljoonasta kahteen. Se on lyhytnäköinen ”säästö”, sillä asumisneuvonnalla on kyetty torjumaan häätöjä, jotka tämän leikkauksen myötä tulevat lisääntymään ja aiheuttamaan kustannuksia toisaalla.

Toivon mukaan syksyn kuluessa hallitus ottaa tosissaan tilanteen vakavuuden ja muuttaa kurssiaan sen vaatimalla tavalla. On osattava tarttua hetkeen, ja samalla nähdä myös kauas tulevaisuuteen.

Kolumni aamulehti 11.9.2023