Työmarkkinatilanne on erittäin kiristynyt. Eri alojen palkansaajat ovat isossa rintamassa oikeutetusti vastustaneet työtaisteluin hallituksen toimia, joilla ollaan tekemässä heikennyksiä työelämään ja työntekijöiden asemaan. Sadat tuhannet suomalaiset ovat liittyneet mielenilmauksiin heikennyksiä vastaan.

Suomen valtti kautta vuosien on ollut sopimusyhteiskunta: yhdessä sopiminen ja luottamus työmarkkinoilla. On sääli, että nyt hallitus katsoo peruutuspeiliin ja ajaa maatamme vakavalle vastakkainasettelujen tielle.

Kun elämme epävakaita aikoja maailmalla, on kansakunnan eheys ja yhteen hiileen puhaltaminen mitä tärkeintä. On suuri virhe, että nyt Orpon-Purran hallitus murentaa tätä luottamuksen peruskiveä.

Ymmärrän palkansaajaliikkeen huolen. Nyt vastustetaan monia hallituksen esityksiä, jotka heikentävät palkansaajien asemaa ja lisäävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus, lakko-oikeuden heikennykset, leikkaukset työttömyysturvaan, irtisanomisten helpottaminen ja malli, jolla muille aloille ei voisi sopia vientialoja korkeampia palkankorotuksia, ovat toimia, joita vastustetaan – ja aiheesta.

Esimerkiksi vientivetoinen työmarkkinamalli jättäisi monet naisvaltaiset alat palkkakuoppaan ja vaarantaisi palkkatasa-arvon edistämisen. Ensimmäinen sairauspäivä palkattomana ajaisi ihmisiä sairaana töihin ja iskisi kipeästi pienituloisten toimeentuloon. Työsuhteiden päättämisen mahdollisuus ilman painavaa syytä alle vuoden mittaisissa työsuhteissa lisäisi mm. uraansa aloittavien nuorten epävarmuutta tulevaisuudesta.

On ikävää, että hallitus pitää jääräpäisesti kiinni heikennyksistään, vaikka niillä luodaan epäluottamusta ja kahtiajakautumista. Ei olla pystytty osoittamaan edes, että esimerkiksi ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomuus, lakko-oikeuden rajoittaminen tai vientivetoinen palkkamalli lisäisivät työllisyyttä.

Talouspolitiikan arviointineuvosto toi esiin hallituksen työllisyystoimien yksipuolisuuden ja epävarmuuden. Hallitus keskittyy lähinnä leikkauksiin, kun taas liian vähälle huomiolle jäävät riittämättömään ammattitaitoon, terveysongelmiin ja työmarkkinoiden kohtaantoon liittyvät haasteet. Eikö näihin tulisi nyt puuttua yksipuolisten heikennysten sijaan.

Hallitus korostaa tarvetta siirtyä työmarkkinoilla enemmän ”Pohjoismaiseen malliin”.  Tosiasiassa se poimii tästä rusinat pullasta omien tarkoitusperiensä kannalta. Esimerkiksi Ruotsissa työllistämiseen käytetään Suomea enemmän resursseja. Siellä on myös ns. tulkintaetuoikeus riita-asioissa työntekijöille, jolloin asia tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita saadaan ratkaistua tuomioistuimessa. Ammattiliitoille on myös kirjattu lakiin kanneoikeus.  Miksi siis Pohjoismaisesta mallista ei oteta myös työntekijöitä tukevia asioita? Pohjoismaiseen malliin kuuluu luottamukseen perustuva sopimuskulttuuri – nyt meillä mennään täysin päinvastaiseen suuntaan.

Historiallisen laajat lakkorintamat ovat selvä viesti, etteivät suomalaiset työntekijät hyväksy esityksiä. Hallituksen tulee tarkistaa linjaansa ja olla valmis perumaan heikennyksiä. Tätä menoa on vaarana, että näemme lisää työtaisteluita, ja tulevista työmarkkinaneuvotteluista tulee vaikeita. SDP:n eduskuntaryhmä on valmis tekemään välikysymyksen työelämän heikennyksistä, mikäli hallitus jatkaa riidan kylvämisen polulla.

Voin yhtyä arvostamani Sixten Korkmanin Helsingin Sanomissa 30.1. esittämiin ajatuksiin: ”Pelonsekaisin tuntein voimme vain seurata vastakkainasettelun kärjistymistä hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä. Onko selkävoitto todella taustalla pysyvän työnantajapuolen etu?”

Aamulehden kolumni 5.2.2024