Avauksia

Tässä sitä istun junassa matkalla kohti Tamperetta. Olin puhujamatkalla Luumäellä ja Kouvolassa paikallisten demarien vaalistarteissa. Mukavia ja lämminhenkisiä tilaisuuksia – hyvä meininki päällä. Ehdokkaita oli saatu hyvin kerättyä ja vaalityön tekemisessä oli täysi into päällä.

SDP:hän avasi valtakunnallisen kampanjansa mennä viikolla Tampereella – nääs. Ja sielläkin oli hyvä tunnelma. Hyvän onnen toivotuksia vaalitaistoon meille kovasti toivoteltiin ja väkeä oli tullut Juttaa katsomaan ihan ruuhkaksi asti.

Tänäänhän kai Kokoomus on avannut vaalikampanjansa, minä tosin luulin, että tämä olisi tehty jo kaksi tai kolme kertaa aiemminkin: milloin on esitelty pääkallokampanjan ulkoasua milloin vaaliohjelmaa. Mutta mikäs siinä, kampanja-avauksethan ovat mukavia, joten ei muuta kun avaamaan aina vaan uudestaan.

Vihreät taas avasivat eilen kampanjansa. Kiinnitin huomiota siihen, että he olivat sitä mieltä, että kunnissa voidaan veroja nostaa, jos tällä saadaan palvelut turvattua – oikein. Olivat jopa teettäneet julisteen ”rakastamme veroja”. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että tämä rakkaussuhde koskee vain kuntavihreitä ja kuntaveroja. Valtiovihreiden ja valtioverojen suhteen pohjana tuskin mainittu rakkaus sen sijaan voi olla – sen verran hanakasti ovat Vihreät yhdessä Kokoomuksen ja Keskustan kanssa niistä veroista eroon pyrkimässä.

Kaiken kaikkiaan hallitus on roiskimassa veronkevennyksiä parisen miljardia eri puolille ilman, että ne kohdennettaisiin esimerkiksi selkeästi työllisyyttä tukevasti. Tuloveroja kevennetään niin, että niistä eniten hyötyvät suurituloiset. Ja kaikkein pienituloisimmat ihmiset, jotka eivät saa työansioita (työttömät, pienituloiset eläkkeensaajat, opiskelijat…), jäävät näistä veronkevennyksistä osattomiksi.

Eli kaiketi Vihreät sitten rakastavat vain pienituloisimpien veroja: sillä käsi sydämelle Vihreät: suurituloisten ja omaisuuksien verotusta ollaan nyt hallituksen toimin keventämässä.

Yksi asia mikä tässä verolinjassa myös kauhistuttaa on se, että samaan aikaan, kun valtio keventää omia verojaan, se jättää kunnat yksin rahoitusvaikeuksiensa kanssa. Kehitys johtaa siihen, että kunnissa ollaan pakotettuja korottamaan veroja, jotta palvelut voidaan turvata. Nämä Vihreiden rakastamat kunnallispuolen verot eivät ole tuloa tasaavia samalla tavalla, kun valtion vero on. Eli jos valtion verot laskevat ja kuntien verot nousevat, tarkoittaa se myös tulonjaollisesti isoja askelia epäsosiaaliseen suuntaan.

Että se siitä sitten verojen rakastamisesta. Jos sitä sosiaalista politiikkaa kaipaa, kannattaisi kuitenkin edes hieman lämmitellä tunteita valtion verojakin kohtaan ja turvata kunnille riittävästi rahaa, jotta niissä voidaan huolehtia palveluista.

On iso ongelma, jos sanat ja teot menevät pahasti ristiin. Äskeinen esimerkki on klassinen esimerkki tästä. Muutenkin olen aidosti huolissani Vihreiden nykyisestä linjasta, jossa useinkaan sanat ja teot eivät enää kohtaa – sanat ovat vihreitä teot sinisiä näin poliittisella värikartalla kuvailtuna.

Minusta tämä on harmi, sillä Vihreiden perinteisiä arvoja tarvittaisiin politiikassa. Minusta olisi miellyttävää, jos esimerkiksi Demarit ja Vihreät pääsisivät yhdessä tekemään ympäristöpolitiikkaa. Luulen, että sen tuloksista ympäristö olisi enemmän mielissään, kun nykyisestä Vihreiden nyhjäyksestä Kokoomuksen kainalossa.

Tampereen kunnallispolitiikassakin saan jatkuvasti aidosti ihmetellä sitä, kuinka kaukana Vihreiden sanat ovat käytännön äänestyksistä. Meillä Tampereellahan valtakuviot ovat samat kuin valtakunnallisestikin: valtaa pitävät porvarit yhdessä Vihreiden kanssa ja oppositiossa on vasemmisto. Tampereella Vihreät ovat valtuustossa äänestäneet vastaan meidän demarien ehdotuksia mm. siitä, että Hämeenkatu muutetaan joukkoliikennekaduksi (nyt on puhuttu joukkoliikennepainotteisuudesta) tai siitä, että sitoutuisimme sähkölaitoksessa edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Viimeksi Vihreät äänestivät ponsiesitystämme vastaan, jossa todettiin, että raideliikenteen kehittäminen on olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Lautakunnissa näitä omituisia äänestyksiä nähdään alvariinsa. Vai miltä tuntuu se, että kun yhdyskuntalautakunnassa äänestettiin joukkoliikennetuesta, äänestivät Vihreät käsi kädessä Kokoomuksen kanssa tuen nostoa vastaan. Ja nyt sitten lippujen hinnat uhkaavat nousta. Ja uskomatonta varmaan on sekin, että käsi kädessä Kokoomuksen kanssa Vihreät poistivat kaupunkiympäristön kehittämissuunnitelmasta raideliikenteen!

Jotenkin tämän perusteella voisi tulla johtopäätökseen, että Vihreät vastustavat raideliikenteen kehittämistä Tampereen seudulla. Jos he kuitenkin sitä kannattavat, olisi kai hyvä, että he edes toisinaan myös äänestäisivät sen puolesta!

Viime kädessähän näissä jutuissa on kyse äänestäjän kuluttajansuojasta. Kaiken kaikkiaan olisi mahdottoman tärkeää, että ihmiset olisivat tietoisia mitä kukakin poppoo lupaa vaaleissa ja miten sitten käytännössä näitä toteutetaan. Olisi tärkeää, että ihmisillä olisi selkeä käsitys eri puolueiden ohjelmista ja niiden tarjoamasta vaihtoehdosta. Nimittäin vaihtoehtoja on ja niitä pitää olla.
Eduskunnassa olemme esimerkiksi esittäneet oman vaihtoehtolinjauksemme hallituksen budjettiesitykselle, jossa kunnille suunnataan huomattavasti enemmän rahaa ja veronkevennykset kohdistetaan niitä eniten tarvitseville: pieni- ja keskituloisille. Koska lisäisimme rahaa mm. vanhuksille, vammaisille ja lapsille, vastaavasti lisäisimme tuloja lisäämällä ympäristöveroja: vastuullinen vaihtoehto. Keskustellaan näistä ja annetaan ihmisten päättää sitten, mikä tuntuu läheisimmältä ja parhaalta vaihtoehdolta.

Aina tämä ei kuitenkaan taida näin yksinkertaista olla. Vaikka me poliitikot kuvittelemme, että kaikki automaattisesti tietävät tavoitteistamme, ohjelmistamme ja niin edelleen, niin tuskinpa ihan.

Järkytyksekseni huomasin mm. tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan vain joka neljäs tietää, mitkä puolueet ovat hallituksessa ja mitkä oppositiossa: joka neljäs! Toisaalta eihän sen kai pidä yllätys olla, onhan jo kauan ollut erilaisia merkkejä ja selvityksiäkin siitä, ettei iso osa ihmisistä tosiasiassa kovin syvällisesti politiikkaan perehdy. Ja vaikka perehtyisikin, niin aina ei toki ole kovin helppoa ottaa selvää eri linjoista ja eri puolueiden keskeisistä eroista ym. Ja paljon on tässä myös meillä toimijoilla peiliin katsomista: on puhuttava asioista selkeämmin ja keksittävä keinoja miten sanomamme saataisiin paremmin perille.

Mutta silti: että kolme neljästä ei tiedä käytännössä onko vaikka SDP hallituksessa vai oppositiossa! Näin kevennyksenä todettakoon, että totuus saattaa olla kuitenkin luultua valoisampi. Nimittäin ko. tutkimus oli tehty TURUN yliopistossa. Ehkäpä olivat päättäneet vetää vähän kotiinpäin ja tutkia asiaa yksinkertaisesti kysymällä sitä kolmelta turkulaiselta ja yhdeltä tamperelaiselta!

Tätä selitystä eivät tosin Korhosen Ari (TKU) ja Kantolan Ilkka (TKU) hyväksyneet kun kerran sitä heille tarjosin:)

Olisi pitänyt, sillä tehtiinhän taannoin tutkimus siitäkin, että valtaosa nuorista luuli kokoomusta vasemmistopuolueeksi. Ja – kuinka ollakaan -tutkimus oli tehty turkulaisten nuorten keskuudessa.

No, kaiken kaikkiaan asia on vakava, eikä sinänsä ansaitsisi noita edellä esittämiäni ”brutaalishenkisiä” kevennyksiä.

Ps. Mahtaisiko muuten jollakin medialajilla ja tämän päivän pintaliitomuodilla olla jotakin tekemistä sen kanssa, että politiikasta ei aina välity se olennaisin asiasisältö keskusteluihin. Alan nimittäin pikkuhiljaa kyllästyä parin viime päivän Iltapäivälehtikirjoitteluun naisten vetoketjuista ja eduskunnasta. Ei kai eduskuntakaan nyt hyvänen aika mikään BB-talo ole! Rauha!

Kommentit

Jätä kommentti