Tänään Aamulehdessä minulla oli suuri kunnia päästä keskustalaisen poliittisen pakinoitsijan nimimerkki ”Urban Pellonpään” kolumniin. Hän kertoo viime viikolla sattuneesta tapauksesta, jossa olin pyytänyt eduskuntaryhmämme sihteeriä pistämään sosialidemokraattisille edustajille tiedoksi Aamulehden taannoisen pääkirjoituksen, minkä jopa Urban Pellonpää nimeää ”kieltämättä varsin hallituskriittiseksi”.

Eduskuntaryhmästämme tämä lähtikin koko eduskunnalle, siis myös hallituspuolueiden edustajille. Tosi on. Heti kyseisenä aamuna, kun nousin Tampereen junaan, kuulin edustajakollegoiltani kokoomuksen Arto Satoselta ja Keskustan Pertti Salovaaralta lähetelleeni heille postia. Pilke silmäkulmassa siitä sitten keskusteltiin.

Olen Urban Pellonpään kanssa samaa mieltä siitä, että pääkirjoitus oli varsin hallituskriittinen. Siinä ihmeteltiin hallituksen toimettomuutta keskellä talouskriisiä ja kerrottiin kritiikistä, jota hallituksen linjaa kohtaan on tullut mm. Sauli Niinistöltä ja milteipä aakkosjärjestyksessä lueteltavissa olevilta johtavilta ekonomisteilta, joiden viesti on yhtenäinen: aikaa ei ole tuhlattavaksi.  Pääkirjoituksessa kerrotaan mm. talousneuvoston entisen pääsihteerin Pekka Leppäsen kommenteista, joiden mukaan hallitus odottelee tumput suorana ihmettä ja siirtää ikävät päätökset tuleville hallituksille.

Pääkirjoitus kysyy – ihan hurjan aiheellisesti – ministeri Kataiselta, missä ovat ne ministerin lupaamat ”vastuulliset päätökset”, joilla hyvinvointi-Suomi pelastetaan, ja milloin niitä tulee?

Urban Pellonpää pitää tämän pääkirjoituksen jakamista edustajille esimerkkinä SDP:n ”likaisen pelin osaston” toiminnasta: ”tässä teille sontaa, heittäkää sitä hallituksen niskaan”.

Tästä olen Urban Pellonpään kanssa kovasti eri mieltä: ei minusta Aamulehden pääkirjoitus ole sontaa.

Ja miksi ihmeessä pääkirjoituksen jakaminen olisi ”likainen temppu”? Eikö todellakaan esimerkiksi Keskustan eduskuntaryhmässä jaeta edustajille lehdissä olevia artikkeleita tiedoksi?

Itse asiassa oli oikeastaan kovin hyvä, että pääkirjoitus meni nimenomaan myös hallituspuolueiden edustajille. Tämähän on sitä uutta avointa kulttuuria, että voidaan palvella tiedonvälityksessä saman tien kaikkia eduskuntaryhmiä. Ja oikeastaanhan juuri hallituspuolueiden edustajat olivat ihan oikea taho vastaanottamaan ja lukemaan ko. pääkirjoituksen, josko vaikka terästäytyisivät ja vaatisivat omilta ministereiltään ryhtiä hallituksessa.

Mutta tämän siitä saa: kun hyvää hyvyyttään jakaa tietoa Aamulehden pääkirjoituksesta myös hallituspuolueille, niin heti sanotaan,  että ”sontaa heitetään”  😉