Barack Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon. Aluksi se varmasti herätti yllätyksen tunteita, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sen varmempi olen, että tämä päätös osui nappiin.

Tällähän ikään kuin palkittiin tulevaisuutta ja niitä päämääriä, mistä Obama on paljon puhunut. Pois ydinaseista, ilmastomuutoksen torjunta, ulkopolitiikassa sanelusta kuuntelemiseen ja yhteistyöhön, kotimaassaan vahvistusta sille ajatukselle, että köyhäkin tarvitsee terveydenhuoltoa…rauhanomaisen yhteiskunnan tärkeä elementti sekin.

Hienoa. Nyt voitti tulevaisuus, rauhantahto, ilmastomuutoksen torjunta ja sosiaalisuus. Paineita luotiin niin Obamalle jatkaa samalla sinnikkäällä linjalla kuin koko ihmiskunnallekin: meille kaikille. Otammehan nämä asiat tosissaan – ja teemmehän jotakin! Uskommehan ja haluammehan edistää oikeasti vaikkapa ydinaseiden riisumista? Kukaan ei voi sanoa, etteivätkö Yhdysvaltain lähestymistavat useisiin perustavanlaatuisiin kysymyksiin ole muuttuneet olennaisesti Obaman myötä. Nyt voittivat ne periaatteet mitä tarvitsee tehdä – vastustuksesta huolimatta.

Nämä arvot ovat lähellä niitä tavoitteita, mitä sosialidemokratia edistää. Nytkin parhaillaan maailmalla kansainväliset yhteistyöelimemme miettivät uusia reiluja pelisääntöjä maailmalle: verotuksen oikeudenmukaisuutta, asemenojen jäädyttämistä, ympäristövetoisen talouskasvun rakennuspalikoita: sitä, että ihmisen ääni voittaisi näkymättömän käden voiman ja että täysin vapaille markkinavoimille ja pörssikurssien saneluille saataisiin ihmisen kokoiset raamit.

Tähän samaan arvokeskusteluun liittyen tuli mieleen uutinen tältä viikolta. Torstaina aamulla unisena Tampereelta Helsinkiin matkalla olevassa junassa tartuin Iltapäivälehteen, kun heräsin Pasilan kohdalla. Huomasin, että Isä Mitro oli käyttänyt mielestäni hyvän puheenvuoron, että Jeesus oli sosialidemokraatti. Kun hän joutui ko. lehdessä tätä selittelemään, hän kertoi, ettei nyt kuitenkaan sentään sitä tarkoittanut, että Jeesuksella olisi SDP:n jäsenkirja.

Jotenkin tämä viehätti minua ja vähän hymyilyttikin – nimenomaan tämä jäsenkirja-asia. Muutamalle kanssamatkustajalle kommentoinkin, että luulin, että puolueemme olisi perustettu reilu sata vuotta sitten, enkä tiennytkään, että se saattaisi olla niin vanha, että ihan jäsenkirjaakin tuolloin…?

Eräs terävä kanssamatkustaja epäili heti, että voipi olla, että Forssan kokousta onkin edeltänyt Beetlehemin kokous. Tässäkö uusi vielä toistaiseksi avaamaton historian lehti?