Dynaamishenkinen hymy ei riitä

Kirjoitin seuraavan blogitekstin jo eilen, mutta kun sitten lähdin illalla talolta, en muistanut laittaa tätä nettiin (vanhuus ei tule yksin, huokaus):

Tänään jatkuu toista päivää keskustelu uuden porvarihallituksen ohjelmasta. Olen huolissani siitä, miten ihan oikeasti nyt aiotaan pitää se tärkeä lupaus naisvaltaisten alojen palkankorotuksista. Siitä ovat monet muutkin täällä huolissaan – päivän puhutuin asia, niin eilisenkin – ja aiheesta. Hallitusohjelman rahoitusosioon ei ole tähän merkitty rahoitusta..

Katainen ei ollut kovin vakuuttava argumentoidessaan tässä asiassa. Ensin hän käytti puolet puheajastaan todistaakseen, ettei Kokoomus suinkaan näitä palkankorotuksia luvannut ja toisen mokoman hän käytti lukien hallitusohjelman kirjausta “tasa-arvotuposta”…niin se on kirjoitusta, mutta rahasummia ei samassa paperissa ole tähän tavoitteeseen pääsemiseksi kirjattu.

Debatti päättyi hyvin lyhyeen, mikä taisi olla Kataisen onni, sen verran oli tuoreella valtiovarainministerillä sukat solmussa selittelyjensä kanssa. Dynaamishenkinen hymyily ei enää riitä.

Kyllä meillä on vielä paljon tasa-arvon kanssa tässä maassa tekemistä – monessakin suhteessa. Jotenkin tuntuu kauhealta, jos lopulta kävisi niin, ettei isosti puhutusta asiasta jäisi käteen muuta kun välkkyvät hampaat vaalimainoksissa. Tätä ei kukaan toivo, varmasti hallitus saa kaiken mahdollisen tuen oppositiolta tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Naisasiasta puhuttaessa täytyy todeta, että viime sunnuntaina Loka Laitinen siirsi suuren Viitaskritiikkinsä painetusta sanasta jo sähköiseen mediaan, kun hän kertoi Arto Nybergin ohjelmassa, ettei allekirjoittanutta voi näyttää lapsille. Vaikka olenkin imarreltu huomiosta, täytyy myöntää, että ensiksi täytyi kyllä huokaista, että voi pyhä syydeli sentään. Tiedän, että olen aika hurja ja mieheni mielestä ehdottomasti liian kovaääninenkin, mutta ei kai minulla nyt ihan niin pelottavaa karvanaamaa ole, kun Loka Laitisella itselläänJ

No, tämä on sitä jatkuvaa Lokan saman levyn pyörittämistä, missä hän haukkuu väsymättä ja suurella antaumuksella meitä eduskunnan naisia leimaten meidät milloin bimboiksi, milloin kireiksi nutturapäiksi. Varmin tapa tälle kunnialistalle päästä on se, että on Lokan kanssa eri mieltä ydinvoimasta. Se ratkaisee.

Mutta oikeastaan aika hassua on, että jonkun elämäntehtävä voi olla eduskunnan naisten haukkuminen. Naiset kunniaan. Taidan haastaa Lokan kaksintaisteluun tästä aiheesta…

Siinä asiassa Loka on oikeilla jäljillä, että hallituksessa naisministereillä on kevyemmät salkut. Se on oikeasti hienoa, että hallituksessa on naisenemmistö, mutta totta valitettavasti on, että painavimmat salkut ovat miesten käsissä. Esimerkiksi viestintäministeri Lindenin toimiala on lähinnä digiboksin kokoinen. Ensi töikseen ministeri esitti Ylen rahoittamista verovaroin – ja synnytti toimialansa kokoisen myrskyn digiboksissa.

Noin muuten tämä on ollut aikamoista totuttelua taas uuteen vaiheeseen. Eilen ministeriaitiossa istui vain porvareita. Se oli melkein yhtä outo tunne, kun neljä vuotta sitten, kun Lipponen istuikin yhtäkkiä puhemiehen, ei pääministerin paikalla. Silloiselle kauppa- ja teollisuusministeri, nykyiselle superministeri Pekkarisellehan tämä oli tosi vaikea oppia. Usein ministerinä hän aloitti puheensa toteamalla Lipposelle “Arvoisa pääministeri” vanhan kaavan mukaan.

Nyt täytyy tottua sitten Niinistöön puhemiehenä. Ja puhelias tuntuu olevankin. Tänään viisi STT:n printtiä ovat Niinistö-aiheisia.

Kommentit

Jätä kommentti