Eilen eduskunnassa käytiin todella tärkeä keskustelu ilmastopolitiikasta. Tämä on iso kysymys ja tulee enemmän ja enemmän haastamaan meitä poliitikkoja ihan joka päivä työssämme.

Pidin SDP:n ryhmäpuheen asiasta. Korostin vahvasti työn ja ympäristön yhteensovittamista. Nyt täytyy tarttua tilaisuuteen ja satsata vahvasti uusiutuviin energialähteisiin, energiansäästötekniikoihin, raiteiden rakentamiseen, asuntojen peruskorjaamiseen energiatehokkaiksi ja niin edelleen. Näin syntyy paljon uusia työpaikkoja ja samaan aikaan myös ympäristö kiittää.

Meillä on käsillämme iso talous- ja työllisyyskriisi samaan aikaan ilmastokriisin kanssa. Molempiin voidaan löytää yhteinen ratkaisu panostamalla voimakkaasti ympäristövetoiseen kasvuun. Laitan oman ryhmäpuheeni ilmastoselonteosta kotisivulleni kohtaan kolumnit, joten sieltä löytyy lisää ajatuksiani asiasta.

Eilinen keskustelu koski ilmasto- ja energiapolitiikkaa vuoden 2050 perspektiivillä. Vaikka myös energia aiheena olikin, kyseessä ei vielä ollut ydinvoimakeskustelu, mihin turhan usein kaikki mielenkiinto tuntuu keskittyvän, kun asiasta puhutaan. Sinänsä harmi, koska paljon isompi asia on, miten kaikkinensa onnistumme olennaisesti parantamaan energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä siirtymään ihan uudenlaiseen uusiutuviin energialähteisiin ja uusiin teknologioihin perustuvaan systeemiin tulevaisuudessa.

Mutta koska aina ydinvoimaakin pohditaan, tulin pohtineeksi sitäkin asiaa itsekseni. Mietin hallituksen ydinvoimakantaa, kun viime viikonlopun uutiset kovasti kaikkea ristiriitaista olivat viestittäneet. Varma tieto minulla oli kokoomuksen kannasta kolmen uuden voimalan suhteen ja vihreiden nollasta. Ja minusta kaikki merkit olivat ilmassa sen osalta, että voisin tehdä johtopäätöksen Keskustan yhdestä. RKP:tä en ollut kovasti seurannut ja ajattelin, että pilke silmäkulmassa voisi kaiketi kirjoittaa tähän blogiin, että hallituksen tuntien Rkp sitten varmaan kannattaa kahta.

Tiedämmehän, että totuus on tarua ihmeellisempää – tässä tapauksessa se oli yhtä ihmeellistä: nimittäin hämmästykseni oli suuri, kun pohdintani jälkeen seuraavan päivän lehdestä luin, että Rkp tiettävästi on puhellut kahden uuden voimalan puolesta ihan oikeastikin.

Hallituksella on siis 4 ydinvoimalinjaa: Kokoomus haluaa kolme uutta ydinvoimalaa, vihreät nolla, keskusta mitä ilmeisemmin yhden ja Rkp sen jäljelle jäävän kaksi.

Toki on selvää, että ydinvoima jakaa mielipiteitä. SDP:ssäkin on ihmisiä, jotka kannattavat ja jotka vastustavat, niin kuin suomalaisten keskuudessa ihan yleisestikin on. Mutta hallituksen neljä linjaa on mielenkiintoinen siinä suhteessa, että niiden pohjalta hallituksen täytyy nyt pusertaa sitten se oma esityksensä eduskunnalle lähikuukausina. Jäämme odottamaan.