Hallitus julkisti torstaina esityksensä vaalirahoituslainsäädännön uudistamiseksi.  Tarastin toimikunnan esitykseen nähden se oli iso vesitys. Vaikka jäljelle jäi monia toimikunnassa yhteisesti sovittuja avoimuutta ja tiukkuutta lisääviä välttämättömiä uudistuksia, jäi puuttumaan olennaisin ja isoin todellinen uudistus: kampanjakatto. Se hylättiin hallituksen käsittelyssä.

Tämä on erityisen hämmentävää, sillä lain esittelijä, vihreiden ministeri Tuija Brax ja koko vihreä puolue profiloitui viime kuukausina nimenomaan vaatimalla kampanjakattoa.  Nyt kun sitä ei tullut, peiteltiin tämä kertomalla ”parannuksista” joita saatiin, vaikka ”jostain” jouduttiinkin luopumaan.

Nämä ”parannukset” ovat kampanjakattoon nähden kosmeettisia.  Vai väittääkö joku, että esimerkiksi ”saavutettu parannus”: lahjoituksen ilmoitusrajan laskeminen esitetystä 2000:sta 1500:aan, on merkittävämpi asia, kuin ”joku, mistä nyt sitten ohimennen luovuttiin” eli rahan vallalle kunnon rajat pistävä kampanjakatto?

Vihreät ostivat dollarin sadalla eurolla.

Vaikka viime aikoina olemme tottuneetkin vihreiden puheiden ja tekojen tiettyyn epäsuhtaan, täytyy myöntää, että tästä yllätyin. Olisin luullut, että näin huonoa diiliä eivät edes vihreät olisi suostuneet tekemään. Tämä siksikin, että taannoin vaalirahasotkun – novagroupien, kehittyvienmaakuntiensuomien ja nuorisosäätöiden – keskellä vihreät kertoivat äänestävänsä pääministerille luottamusta nimenomaan siksi, että he haluavat toteuttaa vihreän ministerin esittelemän tiukan vaalirahoituslainsäädännön. Luulisi, että tässä heillä olisi ollut paikka varmistaa kampanjakaton läpimeno.

Tuolloin kerrottiin, että vihreät asettavat tiukat ehdot Tarastin toimikunnalle ja siksi hallitusta pidettiin yllä. Mutta olisiko joku vihreistä voinut kertoa, että nämä ”tiukat vaateet” koskivatkin vain toimikuntavaihetta: jo muutamaa viikkoa myöhemmin hallitus ja asian esittelevä vihreä ministeri itse vesittävät toimikunnan esityksen hylkäämällä sen isoimman uudistuksen: ministerin itsensä ”tiukasti” vaatiman kampanjakaton.

No, tähänhän sinänsä olemme jo tottuneet. Lähihistoria toistaa itseään: viime keväänä ehdokaskohtaisesta vaalirahoituslaista eduskunnassa päätettäessä SDP:n esitys kampanjakatosta hävisi, kun silloinkin kattoa vaatineet vihreät äänestivät sitä vastaan. Tuolloinkin ministeri Brax oli vaatinut kampanjakattoa, sen jälkeen esitteli lain ilman sitä, ja lopuksi äänesti kattoa vastaan. Nyt näemme saman näytelmän uudestaan!

***

Kun kuulin, ettei kampanjakattoa ole hallituksen esityksessä, en aluksi ollut uskoa korviani. Olin ollut varma, että edes tässä vihreät käyttäisivät valtaansa ja ajaisivat edes tämän vaateensa läpi. No, maailma on yllätyksiä täynnä. Täytyy vaan tottua siihen, että elämme maailmassa, jossa vihreät vesittävät kampanjakaton ja Jyrki Katainen ihailee ja ylistää Viron ja Liettuan talouspolitiikkaa.

Mutta mitä vihreät ihan oikeasti tekevät hallituksessa? En nimittäin näin äkkiseltään keksi yhtäkään asiaa, jossa he olisivat voineet henkseleitä paukutella saavutuksillaan. Päinvastoin. Koko hallitustaivalhan on ollut sitä, että ääneen sanotaan toista ja sitten tehdään toista. Kaikki se, mitä julkisesti kritisoidaan, hyväksytään: yliopistolaki, kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus, puolustusmäärärahojen korotus, ympäristöhallinnon alasajo, Saimaannorpan toteutumatta jäänyt verkkokalastuskielto…niin, ja se y-sana, minkä suhteen vihreät ja kokoomus nykyään tekevät ihan taitavaa imagopolitiikkaa kiistelemällä päivittäin keskenään aiheesta nolla vai kolme.  Kivaa – ja samalla molemmat vakuuttavat kannattajiaan.  Ja jääpä siinä samassa sivuun se tosiasia, että hallitus, jossa vihreät istuvat, tuli tovi sitten määriteltyä ympäristöjärjestöjen toimesta historian ympäristökielteisemmäksi hallitukseksi.

***

Kaiken tämän jälkeen en yhtään ihmettele, miksi lähiaikoina ollaan perustamassa uusi vihreä puolue. Sanotaan meistä demareista mitä vaan, me sentään edelleen mahdumme samaan puolueeseen keskenämme, toisin kun vihreät!

ps. Puheenjohtaja Anni Sinnemäki kirjoittaa vihreässä blogissa, että viherelvytys on tie ratkaista ilmasto- ja talouskriisi. Niin olisikin. Toimia tarvittaisiin. Kuitenkin Suomen hallitus toisin, kun moni muu maa maailmassa, ei ole edes laskenut Sinnemäen mainitseman viherelvytyksen osuutta elvytystoimistaan; siis niiden panostusten määrää, joilla luodaan uusia työpaikkoja ympäristöystävällisesti. Niin, ei kai kannata laskeakaan, nimittäin henkselinpaukutteluun tulisi tuskin tässäkään mahdollisuutta. Tunnetusti hallituksen elvytyksestä 80 prosenttia menee veronkevennyksiin, joten ei siinä kovin isoa prosenttia ympäristöystävällisten työpaikkojen luomiseen jää.