Tänään luin STT:ltä keskustan puoluesihteerin, sen ison Koon, huolestuneet viestit. Jo aika monennen kerran hän uskoo, että kaikki johtaa punasiniseen hallitukseen, jos keskusta ei ole valppaana.

Hänen mukaansa ”Keskustaa kohtaan on lietsottu tappiomielialaa sekä heppoisten suosiokyselyjen ja median itse kehittämien kohujen voimin että yrittämällä nostaa eripuraa jäsenistön ja kannattajakunnan keskinäisiin väleihin.”

Vai niin. Voi todellakin olla, että Keskustan sisälle lietsotaan eripuraa ja tappiomielialaakin lietsotaan, mutta kenen toimesta?

Minä kyllä käsitin niin, että edellisen heppoisen suosiokyselyn taisi tehdä Maaseudun tulevaisuus, jota aika yleisesti arvioitiin Keskustan itsensä tilaustyöksi: jos saadaan tarpeeksi pelottava gallup, lähtee oma väki uurnille.

Ja mitä tulee keskustan sisäisiin eripuriin, niin jotenkin on vaan tuntunut siltä, että tässäkin puoluesihteeri itse on aika usein tainnut pääministerin linjoihin (jos niitä on) nähden olla hivenen eripurainen.

Mutta toki puoluesihteerin huoli on ihan ymmärrettävä. Olisihan se tavatonta, jos kävisi niin, että kun valtaan pääsi puoluesihteeri ”iso-Koo”, olisi tuloksena muutaman vuoden päästä puolue nimeltä ”pieni-Koo”.

No, sellaista tämä on. Siinä Jarmo Korhonen on kyllä oikeassa, että hän ponnekkaasti vappupuheessaan tuli sosialidemokraattien linjoille ja vaati välittömästi Kataiselta työllistävää lisäbudjettia. Kun vielä näyttäisi keskusta urhoutensa ja esittäisi tämän vaatimuksen itse itsellensä – ja jyräisi sen myös läpi. Tähän mennessä keskusta on todistanut omaavansa vasta puhelahjoja – seuraavaksi tekoja. Äsken juuri keskusta äänesti sitä vastaan, että tällainen budjetti tehtäisiin.