Päivän uutisen laukaisi ministeri Liisa Hyssälä. Hän kun oli käynyt tutustumassa italialaiseen sairaalaan ja keksinyt, että sairaaloissa voitaisiin yksityistää kaikki muu paitsi hoito. Viimeistään nyt hallituksen ratkaisut ja ministerien ääneen ajattelut paljastavat sen, että meillä toden totta on porvarihallitus, jolle yksityistäminen on suunta, johon Suomeakin halutaan ujuttaa.

Jo vaalikauden alussa, kun hallitusohjelma julkistettiin, tehtiin meillä demareissa se johtopäätös, että hallitus haluaa viime kädessä suunnata yhteiskuntaa kohti palvelujen yksityistämistä. Monissa eri kohdissa oli viitteitä siitä, että yksityisiä palveluja halutaan vahvistaa ja samaan aikaan julkisten palvelujen rahoitus laiminlyötiin. Kaikki muistamme viime syksyn tilanteen hoito- ja hoivapuolella, kun hallitus kieltäytyi tukemasta kuntia sairaanhoitajien välttämättömissä palkkaratkaisuissa.

Olen usein ajatellut, että hallitus tuo yksityistämistä ikään kuin ”sukkasillaan”. Eli ääneen hallitus ei välttämättä halua yksityistämisen puolesta liputtaa, sillä suomalaiset pitävät julkisia palveluja turvallisina ja tietävät, etteivät yksityistämisen ihannemaat pysty kovin hääppöisiä tuloksia järjestelmänsä toimivuudesta osoittamaan – ei tasa-arvon eikä edes tehokkuuden näkökulmasta katsottuna.

Nyt alkaa olla se vaihe, että enää ei yksityistämistä edistetä sukkasillaan, nyt alkavat pikkuhiljaa jo puukengät kolista – sen verran isosti jo sosiaali- ja terveysasioista vastaava ministeri haluaa sosiaali- ja terveysasioita yksityistää. Ja samaa päämääräähän palvelee esimerkiksi hallituksen budjettiesitys, jossa kuntien rahoitus jätetään retuperälle. Veronkevennyksiin on rahaa pari miljardia, mutta rahaa ei ole kuntien terveyspalvelujen tai vammaispalvelujen kuntoon saattamiseen. Ja miksi hallituksen mielestä pitääkään olla – ainahan voi yksityistää.

Jotenkin vain toivon, että ministeri Hyssälä jaksaisi vierailla myös suomalaisissa sairaaloissa. Silloin hän ehkä näkisi, että suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän suurin ongelma ei todellakaan ole se, ettei sitä ole tarpeeksi yksityistetty vaan se, ettei kunnille anneta riittävästi rahaa, jotta hyvät ja laadukkaat palvelut voitaisiin turvata. Ehkä hän näkisi, että se, mitä ensisijassa tarvitaan on hallitus, joka huolehtii siitä, että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on riittävästi henkilökuntaa ja että terveyspalveluja saa jonottamatta.

Välttämättä en siis suosittelisi suomalaisille ministereille tutustumismatkoja Italiaan. Nimittäin se vielä puuttuisi, että seuraavaksi ympäristöministerimme toisi Italiasta tuliaisiksi Napolilaisen jätehuoltomallin!