No niin, täällä eduskunnassa on taas uusi syyskausi päässyt kunnolla alkuun, kun koko viime viikko käytiin keskustelua ensi vuoden talousarvioesityksestä. Ja kyllä siinä keskusteltavaa riittääkin. Opposition kannalta on olemassa jopa runsaudenpuolaa niistä asioista, joihin tarttua, siitä hallitus on pitänyt vissisti huolen.

Isoin kummajainen budjetin sisällä on kuntapuolen rahoituksen riittämättömyys. Näillä eväillä ei todellakaan luvatusti tulla kunnallisia palveluita vahvistamaan, päinvastoin. Tähän samaan ongelmaan sisältyy myös iso kysymys palkkarahoista: missä ovat Kataisen vaalien alla lupaamat rahat naisvaltaisten matalapalkkaisten alojen palkankorotuksiin? Luvattu valtion jelppi on 150 miljoonaa Se on 2 promillea vuodessa. Siinäkö se oli?

Tästä vaan nyt tulee mieleen pokeripöytä. Kokoomuksen pokerinaama vaalien alla piti hyvin, siinä vaiheessa, kun kortteja ei oltu vielä lyöty näkyville pöytään. Kaikki elkeet kertoivat, että kädessä olisi jotakin todella suurta. Jos Kokoomus olisi vaalien jälkeen jäänyt oppositioon, ei niitä kortteja koskaan olisi pitänyt paljastaakaan, ne olisi vain voitu sekoittaa vihellellen pakkaan. Mutta tosin kävi. Äänestäjät päättivät katsoa kokoomuksen käden. Ja näin kuviteltu herttareeti osoittautuikin jätkähaiksi. Historiallinen bluffi.

Tämäkö siis oli sen kaiken Kokoomuksen vaalienaluselämöinnin lopputulos – jätkähai? Nyt sitten kunnissa ei ole rahaa riittävästi palveluiden tuottamiseen ja palkkojen maksuun ja hoitajien palkankorotukset eivät ole luotujen odotusten suuruiset. Valtio vetäytyi omasta luvatusta vastuustaan asian hoitamiseksi. Kunnat ovat vaikeuksissa ja pienipalkkaiset naiset ovat pettyneitä. Kokoomuksen historiallinen saavutus työmarkkinoilla on ”tasa-arvotupo”, jossa ei ole tupoa eikä tasa-arvoa. Kai se sitten oli sitä samaa kuuluisaa retoriikkapolitiikkaa kuin Venäjänkin hokeminen kolmesti.

Kyllä tällaisesta bluffista täytyy opposition pistää hallitus tilille. Toivottavasti paineita luomalla nyt välikysymyksen merkeissä saataisiin hallitukselta edes hivenen lisää rahaa kunnille. Tällä menolla useissa kunnissa lähitulevaisuudessa terveys- ja vanhuspalvelut heikkenevät ja se ei ole mikään pikkujuttu maassa, jonka henki kuitenkin on ollut pitää palvelujen avulla huolta ihmisistä. Retoriikka ei auta, kun palvelut pitää saada kuntoon ja hoivapuolelle väkeä ja tekeviä ihmisiä tulevaisuudessakin. Bluffaamisen sijaan tarvitaan ihan oikeita panoksia pöytään.

Jos ja kun kysymme vaalilupausten perään, ei kyse ole mistään Kokoomusfobioista vaan normaalista opposition oikeudesta ja jopa velvollisuudesta. On jännä, että kaikki opposition ihan asialliset kysymykset helposti Kokoomus aika ylimielisesti leimaa vain turhaksi mätkätykseksi. Ja samalla kysellään, että miksemme itse ole asioita ratkaisseet, kun olemme hallituksessakin olleet viimeiset 12 vuotta.

Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan, että Kokoomus itse on ollut viimeisen 20 vuoden ajasta 16 vuotta hallituksessa, joten kai siinä ajassa tämänkin porukan olisi yhtä lailla luullut saavan jotakin aikaiseksi. Eivät kai nyt kaikki ongelmat sentään ole voineet syntyä vain ja ainoastaan viimeisen neljän vuoden aikana, kun Kokoomus poikkeuksellisesti oli oppositiossa?

Viime kaudella luotiin 120 000 uutta työpaikkaa, joiden avulla Suomi on nyt 20 miljardia rikkaampi kuin neljä vuotta sitten. Luulisi nyt tästä liikenevän riittävästi rahaa myös kunnille palvelujen hoitoon ja palkkojen maksuun. Paavo Väyrynenhän sen sanoi: valtio voisi ensi vuonna käyttää puolitoista miljardia lisää ilman, että valtion osuus kansantuotteesta kasvaisi. Tällä hän selkeästi todisti samaan suuntaan kuin SDP:kin sisällyttämällä ohjelmaansa Kokoomusta ja Keskustaa suuremmat hyvinvointipanostukset. Sanoinkin Paavo Väyryselle yksi päivä, että tämän lausuntonsa johdosta hän on juuri nyt demarien sankariministeriJ

Totta kai opposition velvollisuuksiin kuuluu myös esittää omat vaihtoehtonsa. Demareissa olemme parhaillaan rakentamassa omaa vaihtoehtoista budjettilinjaustamme. Samoin tulemme esittämään myös muita avauksia, sekä pitemmän aikavälin näkemyksiä siitä, miten meidän mielestämme esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmäämme on uudistettava, miten meidän keinoillamme pääsisimme öljyttömään Suomeen 2030 tai miten me vahvistaisimme ihmisten henkistä hyvinvointia.

Puoluekokoukseen valmisteilla olevista pääasiakirjoista yksi paneutuu tähän viimeksi mainittuun teemaan: henkinen hyvinvointi ja kulttuuri. Miten kohotamme elämänlaatua, miten luoda edellytyksiä onnelliseen elämään? Pyöriikö maailma vain talouden ja iänikuisen suorittamisen ehdoilla, vai jätämmekö aikaa, tilaa ja mahdollisuuksia henkiseen kasvuun.

Aika haastavaa, mutta samalla niin tärkeää ja kiehtovan kiinnostavaa!!! Itselläni on ilo toimia kyseisen asiakirjan valmistelun vetäjänä yhdessä Tommy Tabermannin kanssa. Uskon, että ne kysymykset, joita tässä asiakirjassa käsitellään, ovat osaltaan sellaisia tulevaisuuskysymyksiä, joita liikkeemme on hyvä pohtia. Vahvasti arvopohjalta.