Viime aikoina on taas työelämästä kuulunut hurjia. Sen lisäksi, että työttömyys – ja varsinkin nuorisotyöttömyys – kasvaa kohisten, on Suomeen muodostumassa uusia matalapalkka-aloja.
Rakennusalan ulkomaalaisten työntekijöiden matalat palkat ovat jo vanha tuttu ilmiö, jota vastaan ay-liikkeessä ja vasemmistolaisten poliitikkojen parissa on yritetty taistella jo vuosia. Ulkomaalaisilla työntekijöillä on oltava sama palkka kuin suomalaisilla, jotta rakennusalalle ei muodostu huonoa työtä tekevää, oman maansa alhaisemman elintason takia pienempään palkkaa tyytyvää väliaikaistyövoimaa.
—
Uusimpia huonoja uutisia työelämän saralta kuuluu tekstittäjien ja kääntäjien ammattikunnan puolelta. Suomalaisten ammattikääntäjien työnjälki on aina ollut erittäin hyvää. Tällä on iso merkitys siinä, että suomalaiset jatkuvasti ovat sanavarastoltaan ja kieliopiltaan hyvässä mallissa.
Nyt Suomen Journalistiliitto tietää kuitenkin kertoa, että Nelosen kääntäjistä käydyn tarjouskilpailun voitti
monikansallinen yhtiö, joka käyttää kääntäjinä opiskelijoita. Käytännössä tämä johtaa siihen, että tämä poruka tekee liikaa töitä liian huonolla palkalla. Eivätkä he vielä ole ammattilaistasoa.
Tämä tarkoittaa työttömyyttä viidennekselle suomalaisista ammattikääntäjistä!!!
On suuri vaara, että kääntäjien työstä tulee aliarvostettu läpikulku- ja sivuhomma. Tämä näkyisi väistämättä tekstitysten tasossa.
—
Paljon julkisuutta on onneksi vihdoinkin saanut myös mainostenjakajien riistetty luokka. Posti- ja logistiikkaunioni on tarmokkaasti alkanut ajaa mainostenjakajien asiaa, sen jälkeen kun alalle saatiin PAU:n neuvottelema kohtuuehtoinen työehtosopimus. Yksi tärkeimpiä puolia PAU:n työssä on mainostenjakajien järjestäytyminen. Se on joka alalla olennaista: työehdot alkavat ilman muuta kautta linjan heikentyä, jolleivat työntekijät kuulu liittoon. Ei työnantaja hyvä hyvyyttään kohtuullisia työehtoja noudata.
Ongelmana mainosalalla onkin, ettei työnantaja hyväksy työehtosopimusta. Asiasta on paraikaa tapauksia ratkaistavana työoikeudessa: elämme toivossa, että oikeuden päätös on mainostenjakajille myönteinen. Kenenkään ei tarvitse tehdä työtä kolmen euron tuntipalkalla eikä työ ole mikään ”koko perheen liikuntaharrastus” vaan ansiötyötä, josta tulee saada oikeudenmukainen korvaus luovutetusta ajasta ja työvoimasta.
—
Näitä työelämän kielteisiä trendejä vastaan voi jokainen taistella ihan henkilökohtaisestikin. Voi vaikkapa kysyä, miksi KELA lähettää tiedotuskirjeensä sellaisten firmojen kautta jotka eivät maksa työntekijöilleen tes:in mukaista palkkaa samaan aikaan kun vaikkapa LIDL on siirtynyt jakelemaan mainoksensa Itellan kautta? Asiasta sopii Kelassa asioidessa virkailijalle mainita tai palautelaatikkoon lappu lykätä. Kun tarpeeksi moni niin tekee, asia saa julkisuutta.
Myös kääntäjien asiassa suosittelen jonkin sortin ”kansalaisprotestia”: viestiryöpytystä Nelosen katsojapalautteeseen esimerkiksi: haluamme laadukkaita tekstityksiä!
PS. Tosin viime aikoina ei Itellallekaan voi nostaa hattua 75-vuotiaiden palvelujen heikentämisyrityksestä. Onneksi Eläkkeensaajien keskusliitto EKL otti näyttävästi asiaan kantaa, ja Itella joutiui peruuntumaan suunnitelmistaan. Hienoa EKL!
Kommentit
Piia Viitasen esille nostama havainto on yksi globalosoituvan markkinatalouden piirteistä. Parempaa liiketulosta haetaan keinoista piittaamatta. Sen tien päässä on kurjuua ja kurjuus missä tahansa levittää kurjuutta yhä laajemmalle. Tämä määritelmä löytyy ILO:n, Kansainvälinen Työjärjestö, perustamisasiakirjasta. Silloin tarkoituksena oli puuttua kehitysmaiden laajaan työvoiman riistoon ja lapsityövoiman käyttöön. Jotain on saatu aikaankin, mutta nyt halpatyövoiman käyttö on laajenemassa myös teollistuneissa maissa. Sen estämiseen tarvitaan tehohokkaampaa poliittista ja ay -toimintaa.
Näyttää, että nykyakjan työnantajilta on kadonnut se vähäkin yhteiskunnallinen tietoisuus toimintansa seurauksista. Vanhanajan patruunat toimivat toisin. Esimerkiksi Ford, joka ei suinkaan ollut työväenliikeen ihannoija, maksoi työntekijöilleen keskimäärää parempia palkkoja. Kun häntä siitä moitittiin, oli vastaus selvä: Meille riittää töitä, kun työntekijöillä on varaa ostaa autoja.
Nykyajan maailmassa tuottajat ja kulkuttajat toimivat niin erillään, ettei tuota Fordin havaitsemaa selvää yhteyttä enää nähdä, vaan ei se minnekään ole kadonnut. Kun työntekijät saavat kunnon palkan, on heillä ostovoimaa, raha kiertää ja synnyttää lisää kysyntää. Tiivistäkäämme siis edunvalvontaa kaikkien yhteisen hyvän vuoksi.
Tänä aamuna (28.01.2010) Jutta Urpilainen oli ykkösen aamutv:n vieraana ja sivusi hieman tätä asiaa.
Nuorisotyöttömyyshän on kasvamassa ja pitkäaikaistumassa koko ajan. Yhtenä lääkkeenä, varsinkin nuorten pitämiseksi edes jollain tavalla työelämässä kiinni, on jonkinlainen tuettu työharjoittelu, jossa ilmeisesti – en siis tunne suunniteltua mekanismia sen tarkemmin – nuorelle maksetaan tukea siltä ajalta kun hän on työharjoittelussa. Saattaa olla, että olen ymmärtänyt asian väärinkin, mutta mikäli en, piilee suunnitelmassa pieni, ehkä suurempikin pommi. Maahanmuuttajiahan tuetaan Kelan toimesta kotouttamisohjelman mukaisesti paitsi kielen opiskelussa, myös työharjoittelussa.
Varsinkin kaupat käyttävät jo tälläkin hetkellä ammatillisista oppilaitoksista tulevia opiskelijoita palkattomana työvoimana heidän työelämään tutustumisjaksoillaan. Myöskin maahanmuuttajat ovat varsin tervetulleita kauppoihin tekemään kaupalle maksutonta työtä, koska useimmiten heillä on motivaatio enemmän kuin kohdallaan.
Varsinkin maahanmuuttajien kotouttaminen vaatii heidän mahdollisimman nopeaa integroitumistaan ja mikäs sen parempi paikka siihen on kuin työelämä. Ammattikoululaisten työharjoittelusta voin kyllä sanoa, – ja tähän saa kuka tahansa opetusalaan ihminen tulla väittämään päinvastaista ja ollemaan surullisen väärässä – että valitettavan harvassa ovat ne opiskelijat, joiden motivaatio kohtaa tavoitellun hyödyn.
Ristiriita tuleekin siitä, että joka tapauksessa ilmainen työvoima toimii tehokkaasti työllistämisen esteenä.
Haluaisin oikaista av-kääntäjien asemaa koskevaa kirjoitusta sen verran, että kaikki kyseisen monikansallisen käännöstoimiston freelance-kääntäjät eivät suinkaan ole ”vain” opiskelijoita. Vaikka kyseisen yhtiön rekrytointi keskittyykin tällä hetkellä lähinnä opiskelijoihin, listoilla on paljon ammattikääntäjiä, joilla on useiden vuosien työkokemus. Kyseisen yhtiön kääntäjien jälki ei siis ole ainakaan yhtään sen huonompaa kuin muidenkaan käännöstoimistojen kääntäjien, vaan itse asiassa vaatimukset ja laadunvalvonta ovat ainakin tähän asti olleet hyvinkin tiukkoja.