Viime aikoina on taas työelämästä kuulunut hurjia. Sen lisäksi, että työttömyys – ja varsinkin nuorisotyöttömyys – kasvaa kohisten, on Suomeen muodostumassa uusia matalapalkka-aloja.

Rakennusalan ulkomaalaisten työntekijöiden matalat palkat ovat jo vanha tuttu ilmiö, jota vastaan ay-liikkeessä ja vasemmistolaisten poliitikkojen parissa on yritetty taistella jo vuosia. Ulkomaalaisilla työntekijöillä on oltava sama palkka kuin suomalaisilla, jotta rakennusalalle ei muodostu huonoa työtä tekevää, oman maansa alhaisemman elintason takia pienempään palkkaa tyytyvää väliaikaistyövoimaa.

—

Uusimpia huonoja uutisia työelämän saralta kuuluu tekstittäjien ja kääntäjien ammattikunnan puolelta. Suomalaisten ammattikääntäjien työnjälki on aina ollut erittäin hyvää. Tällä on iso merkitys siinä, että suomalaiset jatkuvasti ovat sanavarastoltaan ja kieliopiltaan hyvässä mallissa.

Nyt Suomen Journalistiliitto tietää kuitenkin kertoa, että Nelosen kääntäjistä käydyn tarjouskilpailun voitti
monikansallinen yhtiö, joka käyttää kääntäjinä opiskelijoita. Käytännössä tämä johtaa siihen, että tämä poruka tekee liikaa töitä liian huonolla palkalla. Eivätkä he vielä ole ammattilaistasoa.

Tämä tarkoittaa työttömyyttä viidennekselle suomalaisista ammattikääntäjistä!!!

On suuri vaara, että kääntäjien työstä tulee aliarvostettu läpikulku- ja sivuhomma. Tämä näkyisi väistämättä tekstitysten tasossa.

—

Paljon julkisuutta on onneksi vihdoinkin saanut myös mainostenjakajien riistetty luokka. Posti- ja logistiikkaunioni on tarmokkaasti alkanut ajaa mainostenjakajien asiaa, sen jälkeen kun alalle saatiin PAU:n neuvottelema kohtuuehtoinen työehtosopimus. Yksi tärkeimpiä puolia PAU:n työssä on mainostenjakajien järjestäytyminen. Se on joka alalla olennaista: työehdot alkavat ilman muuta kautta linjan heikentyä, jolleivat työntekijät kuulu liittoon. Ei työnantaja hyvä hyvyyttään kohtuullisia työehtoja noudata.

Ongelmana mainosalalla onkin, ettei työnantaja hyväksy työehtosopimusta. Asiasta on paraikaa tapauksia ratkaistavana työoikeudessa: elämme toivossa, että oikeuden päätös on mainostenjakajille myönteinen. Kenenkään ei tarvitse tehdä työtä kolmen euron tuntipalkalla eikä työ ole mikään ”koko perheen liikuntaharrastus” vaan ansiötyötä, josta tulee saada oikeudenmukainen korvaus luovutetusta ajasta ja työvoimasta.

—

Näitä työelämän kielteisiä trendejä vastaan voi jokainen taistella ihan henkilökohtaisestikin. Voi vaikkapa kysyä, miksi KELA lähettää tiedotuskirjeensä sellaisten firmojen kautta jotka eivät maksa työntekijöilleen tes:in mukaista palkkaa samaan aikaan kun vaikkapa LIDL on siirtynyt jakelemaan mainoksensa Itellan kautta? Asiasta sopii Kelassa asioidessa virkailijalle mainita tai palautelaatikkoon lappu lykätä. Kun tarpeeksi moni niin tekee, asia saa julkisuutta.

Myös kääntäjien asiassa suosittelen jonkin sortin ”kansalaisprotestia”: viestiryöpytystä Nelosen katsojapalautteeseen esimerkiksi: haluamme laadukkaita tekstityksiä!

—

PS. Tosin viime aikoina ei Itellallekaan voi nostaa hattua 75-vuotiaiden palvelujen heikentämisyrityksestä. Onneksi Eläkkeensaajien keskusliitto EKL otti näyttävästi asiaan kantaa, ja Itella joutiui peruuntumaan suunnitelmistaan.Hienoa EKL!