Vaalirahasotku on nyt tullut siihen pisteeseen, että maan pääministerin uskottavuus ei enää ole edes nolla, vaan vahvasti miinuksen puolella.

Yli vuodenhan tämä on ollut yhtä selittelyä ja muistin palailemista pätkittäin. Meno ei ole näyttänyt hyvältä KMS:sineen, Nova Groupeineen, unohdettuine tapaamisineen ja myöhempine muistin ihmeparantumisineen ja niin edelleen. Viimeinen karva, joka katkaisi kamelin – vai pitäisikö sanoa pääministerin – selän, taisi olla paljastus nuorisosäätiöstä, joka oli kovin anteliain summin tukenut Vanhasen kampanjaa. Alkoi vakava keskustelu siitä, onko hallitus enää toimintakykyinen.

No, jokainen voi varmasti arvioida, mikä on hallituksen luottamus ja toimintakyky tilanteessa, jossa pääministeri näkyy tv-ruudussa selittelemässä vaalitukisotkujaan – ei suinkaan sitä, miten hallitus aikoo tässä työllisyys- ja taloustilanteessa nostaa Suomen suosta. Uskon, että ihmiset haluaisivat kuitenkin saada vastauksia siihen, miten saadaan töitä nuorille ja työpaikoiltaan saneeratuille ihmisille, miten pikku junioreille hyvä koulu, kun säästöt pakottavat isontamaan ryhmäkokoja tai lomauttamaan opettajia. Tai miten turvaamme vanhuksillemme arvokkaan hoidon aikana, kun kunnat tekevät säästölistojaan? Haloo hallitus, mitä kuuluu näille asioille?

Nyt vaalirahajupakka on tullut pisteeseen, jossa kysytään jo suoraan, miten hallitus pystyy keskellä vaalirahajupakkaa hoitamaan maan asioita. Tarja Filatov pohti aiheellisesti, hoidetaanko maan asioita sillä samalla ”muistamattomuudella” ja ”tietämättömyydellä”, millä pääministeri on hoitanut vaaliraha-asioita. Ja aiheesta näitä kysymyksiä kysytäänkin.

Selvää on, ettei hallitus ole toimintakykyinen. Opposition luottamusta hallitus ei ole talouspoliittisen linjansa vuoksi nauttinut aiemminkaan, mutta näistä talouspoliittisista linjoista voimme olla eri mieltä, niin kuin demokratiassa eri puolueiden kuuluu usein keskenään ollakin. Nyt on kyse siitä, ettei uskottavuutta ole enää edes siihen, että hallitus pääministerin johdolla kykenisi hoitamaan maan asioita enää ollenkaan – edes sen oman poliittisen linjansa mukaisesti.

On pakko kysyä, miten demokratian uskottavuus voitaisiin tässä tilanteessa palauttaa. Pääministeri voisi nopeallakin aikataululla tehdä johtopäätöksiä – tilanne pahenee koko ajan.

Hallituspuolueilla on vastuunsa politiikan luottamuksen palauttamisessa. Miksi esimerkiksi jälleen Vihreille näyttää hallitusyhteistyö porvarien kanssa olevan tärkeämpi kuin se, että halutessaan he voisivat lakata ylläpitämästä hallitusta, joka kärsii vakavasta uskottavuus ja luottamuspulasta epämiellyttävän vaalirahajupakan keskellä. Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvihan jo eilen uutisissa kertoi, ettei enää aamuisin tiedä, herääkö Venäjällä tai keskellä Italian mafiaa. Sellainen meininki nyt on, ja niinpä samaisen Vihreän puolueen puheenjohtaja voisi halutessaan lähteä ulos hallituksesta ja näin lakata tukemasta pääministeri Vanhasta tässä tilanteessa.

Koska hallituspuolueiden mielestä kaikki ilmeisesti kuitenkin on riittävän hyvin, on opposition toimittava. Tänään oppositioryhmät kokoontuvat asian tiimoilta. Hyvä. Nyt on katsottava kaikki keinot, miten luottamus politiikkaan voidaan palauttaa. Tarvittaessa uudet vaalitkin ovat mahdolliset.

Tärkeää on myös saada aikaan mahdollisimman tiukka uusi vaalirahoituslaki. Jo viime keväänä, kun henkilökohtaisesta vaalirahoituksesta säädettiin laki, esitti SDP kampanjakattoa, mutta hallituspuolueet (mukaan lukien vihreät) äänestivät sitä vastaan. Viimeistään nyt luulisi, että jatkossa laki saadaan mahdollisimman tiukaksi.