On surullista katsoa, miten vanhasta valtapuolueesta keskustasta on pikkuhiljaa tullut melko lailla turha tuulenhuutelija. On hämmästyttävää, että keskusta on ollut oppositiossa jo kaksi vuotta ja vaihtanut puheenjohtajaakin jo kerran, eikä puolue vieläkään kykene kertoman omaa vaihtoehtoansa Suomen kansalle.

Kaksi vuotta on mennyt ja eduskunnan tietopalveluun keskustan käyttöön varatusta ekonomistiosaamisesta huolimatta puolue ei ole saanut aikaan edes vaihtoehtobudjettia. Uskomaton saavutus.

Keskustan uusi puheenjohtajakin puhuu edelleen joka toinen päivä lisävelanoton puolesta ja joka toinen päivä on huolissaan siitä, saavuttaako hallitus alijäämän supistamistavoitetta. Kakkara pyörii keskustaedustajien puhuessa niin vinhasti, että vastuu näyttää pysyvästi jäävän kuulijoille.

Keskustan tärkein kommentti hallituksen supertorstaista näyttää olevan, että ”väärin tiedotettu”. Puolue ei ole pystynyt sanomaan vieläkään kantaansa hallituksen kasvutoimiin tai yhteisöveron alennukseen.  Se tosin on käynyt selväksi, että keskusta on tyytymätön, ettei heidän kaipaamaansa arvonlisäveron korotusta tehty eikä eläkeikää nostettu.

Keskustan entinen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas kantaa huolta Sdp:n pärjäämisestä. Minusta tuntuu, että äänestäjät pikemminkin odottaisivat häneltäkin jotain ajatusta siitä, millä vaihtoehtoisilla keinoilla keskusta työpaikkoja loisi. Keskusta näyttääkin pahasti aliarvioivan äänestäjiä: tänä päivänä myös oppositiolta odotetaan paitsi kritiikkiä, myös omia vaihtoehtoja.

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetit kilpailevat taloustieteen Nobel-sarjassa keskustan löperöisiin puheisiin verrattuna.

Sosialidemokraatit saivat keskustajohtoiselta hallitukselta perinnöksi lähes kymmenen miljardin alijäämäisen talouden. Kuuden puolueen hallituksessa teemme hihat käärien töitä uusien työpaikkojen puolesta. Minulla on sellainen tuntuma, että sosialidemokraatit tulevat vastuuntuntoisella ohjelmallaan voittamaan ensi vaalit ja näyttämään närhen munat tuuleen huutajille ja tyhjän puhujille.