Markkinalogiikkaa

Viime viikot olemme saaneet ihmetellä oikeistolaisen markkinauskoisen talouspolitiikan seurauksia maailmalla. Kapitalismin ihannemaasta Yhdysvalloista lähti pankkien sosialisointi. Nyt vaan näköjään tätä ”sosialisointia” nimitetään yleisesti uutisoinneissa ”kansallistamiseksi”.

Joku viisas joskus totesi, että kommunismi tuhosi itse itsensä olemalla totalitäärinen ääripää ja varmasti myös kapitalismi tuhoaa itse itsensä olemalla totalitäärinen ääripää toiseen suuntaan. Ja siltähän tämä näyttää. Jos joku vielä sanoo, että autuus löytyy siitä, että paikkaan kuin paikkaan voi päästää markkinavoimat ilman valvontaa ja säätelyä jylläämään, niin on taatusti väärässä.

Perinteinen turvallinen sosialidemokraattinen oivallus siitä, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä saa tänä päivänä konkreettisen arvonpalautuksen!

Ehkä tämä sama sopii muistaa, kun nyt puhutaan vaikka kuntien palveluista, ja niin muodikkaasti niiden ulkoistamisesta. Siis siitä, että ne halutaan jonkun muun kuin kunnan itsensä tuottamiksi. On selvää ja nykypäivää, että monia palveluja tuottavat esimerkiksi kansalaisjärjestöt ja se on ihan hyvä asia. Siellä ei voitontavoittelu kun ole se ensisijainen päämäärä.

Mutta sitten, kun mennään puhtaasti yritysmaailmaan ja logiikkaan, on tilanne toinen ja kansanväliset esimerkit varoittavat meitä menemästä niihin ääripäihin: briteissä Thatcherin aikana yksityistettiin sairaalat ja pistettiin niille kovat tehokkuustavoitteet. Seuraukset olivat toiset, kun odotettiin: kustannukset nousivat rajusti ja viimein systeemi palautettiin julkiselle pohjalle. Nyt edes konservatiivit briteissä eivät enää vaadi järjestelmän yksityistämistä.

Vahvaan markkinauskoon pohjautui myös noin viikon takainen Evan selvitys kuuden suurimman kaupungin ”paremmuudesta”. Oli kiintoisaa, että tämä paremmuus mitattiin vain sillä markkinahenkisyydellä eli kuinka paljon kaupungit olivat ”ymmärtäneet ulkoistaa ja myydä kaupungin omaisuutta. Esimerkiksi Tampere sai miinuspisteitä, kun ei ollut ”ymmärtänyt” myydä sähkölaitostaan, vaan sähkölaitos on ”markkinahäirikkönä” tiellä. Evan tutkimuksen voittaja oli Espoo joka toden totta möi sähkölaitoksensa tunnetuin surkein seurauksin: kaupunki menetti paljon rahaa. Että tämä siitä markkinauskosta! Sellaisia kriteerejä kuin ”asiakastyytyväisyys” tai ”palvelujen laatu” ei tämän logiikan mukaan tehty tutkimus viitsinyt mitata!

Mutta koska maailmalla myllertää, on nopeasti etsittävä toimia, joilla estämme työttömyyden kasvun ja tuomme lisää varmuutta ihmisten elämään. Demarit tekivät viikonloppuna esityksen hallitukselle, oppositiolla ja työmarkkinajärjestöille laajasta yhteistyöstä. Näin voitaisiin etsiä joukko tärkeitä ja kiireellisiä toimia, joilla torjuttaisiin taloustaantumaa ja estettäisiin työttömyyttä.

Tämä on täysin välttämätöntä ja toiminnan aika on nyt. Emme kai halua toistaa 90-luvun laman virheitä, jolloin työttömyyden torjunta jätettiin ö-mappiin ja kunnallisia palveluja ja ihmisten sosiaaliturvaa leikattiin. Tämän logiikan seurauksista maksoimme pitkän pennin.

Nyt SDP esitti oman vaihtoehtonsa. Tähän kuuluu satsaaminen rakentamiseen, kuntien rahoituksen turvaaminen sekä neuvottelut tulevien työmarkkinaratkaisujen osalta.

Ja näillä toimilla on kiire. Nyt, kun esimerkiksi rakentaminen on hiipumassa, on investoitava ihmisiin ja ympäristöön: on rakennettava koteja ja raiteita. Tämä on tärkeää niin asunto- ja ympäristöpoliittisesti kuin suhdannepoliittisestikin. Tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja, ja nyt voi valtio parantaa korkotuen ehtoja niin uudisrakentamisen kuin peruskorjauksenkin osalta. SDP:n mallilla voitaisiin taata, että uusien asuntojen neliövuokra olisi 10 euroa neliöltä, kun nyt ne käytännössä pyörivät 13 ja 15 euron kieppeillä.

Asuntopolitiikka on yksi hyvä esimerkki siitä, että on täysin sokea markkinausko ei vain toimi. Nyt, kun talous heiluu, niin jo kaikkialla nähdään, että yhteiskunnan tukitoimia tarvitaan. Vielä vuosi sitten kuulimme julkisuudessa oikeistolaishenkisiä puheenvuoroja, joissa vaadittiin valtiota poistumaan kokonaan asuntomarkkinoilta ”markkinahäirikkönä”. Nyt nämä samat tahot huutavat tätä markkinahäirikköä tukemaan ja turvaamaan se, että asuntoja rakennettaisiin.

Hyvä näin, mutta emmekö voisi taloudellisesti vähän rauhallisempinakin aikoina uskoa, ettei koko maailmaa voi pyörittää vain markkinavoimat ilman kontrollia? Oikeistolaisen markkinauskoisen talouspolitiikan seuraukset kun nyt parhaillaan edessämme ovat.

Myös kuntien rahoituksen turvaaminen on elintärkeää näinä aikoina. Olen ollut huolissani hallituksen arvovalinnoista tässä suhteessa. Hallitus satsaa paljon rahaa veronkevennyksiin, jotka eivät työllisyyden edistämisen näkökulmasta suuntaudu oikein. Oikeudenmukaisuudesta puhumattakaan. En ymmärrä, mitä elvyttävää vaikutusta voi olla suurituloisten veronkevennyksillä? Varmasti näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina kun veronkevennysten myötä tuleva lisäraha varmaankin aika helposti pistetään – sananmukaisesti – sukanvarteen.

Sen sijaan pieni- ja keskituloisten veronkevennykset menevät kulutukseen – kun kaikki kallistuu, olisi tärkeää näiden ihmisten ostovoima turvata. Nyt veronkevennyksistä jäävät kokonaan paitsi mm. työttömät, opiskelijat ja pienituloiset eläkkeensaajat.

Ja samaan aikaan kun hallituksella näyttää olevan varaa keventää suurituloisten ja omistamiseen liittyvää verotusta, se kertoo, ettei sillä ole antaa lisää rahaa kunnallisten palvelujen turvaamiseen. Oppositio on kuulemma vastuuton vaatiessaan lisää rahaa kunnille; eli siis lisää rahaa terveyspalveluihin, vanhusten hoivaan ja lasten palveluihin. Eduskuntakeskustelussa kuulimme jopa sellaisia sanakäänteitä oikeiston puolelta kuin että nyt on ”syydetty” ja ”lapattu” rahaa kunnille. Vai niin? Mahtaako henkilökunta ja vanhukset hoivalaitoksissa olla ihan samaa mieltä tästä ”lappauksesta”, jos väkeä on liian vähän ja aikaa vanhukselle ei ole tarpeeksi?

Kommentit

Jätä kommentti