Torstaina olivat eduskunnassa uuden ryhmähuoneemme tupaantuliaiset. Eli mehän jouduimme nyt sitten luovuttamaan Kokoomukselle perinteisen huoneemme, missä olemme olleet jo vuodesta 1931. Kerran eksyin vahingossa vanhaan huoneeseemme ja järkytyin, kun yhtäkkiä se olikin muuttunut siniseksi!

No, tähänkin on vain pakko tottua. Emme tulleet Kokoomuksen huoneeseen jäädäksemme, vaan aiomme ”valloittaa” omamme takaisin seuraavien vaalien jälkeen. Nythän on sovittu, että huoneet määritellään tästedes suuruusjärjestyksen mukaan. Täältä tullaan.

Olen joskus leikillisesti uhitellut Kokoomuslaisille, että vielä tulette löytämään edestänne, kun huoneemme veitte. Se on ollut meillä pitkään ja sen seinät huokuvat työväenlaulujen taisteluhenkeä ja sosialidemokraattista aatteen paloa. Se on imenyt ihanteemme tasa-arvosta, solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta seiniinsä.

Jos olisimme Tylypahkassa, olisimme varmasti taikoneet muutamat loitsut entisen tupamme seinille Kokoomusta odottamaan. Vaikka sellaisen, että aina jos joku siellä sanoisi sanan ”tasa-arvotupo”, hänen nenänsä kasvaisi metriseksi.

Mutta eihän se nyt Tylypahkassakaan vetelisi, että Luihuiset voisivat kovin kauaa Rohkelikon tuvassa asua, vaikka sen onnistuisivatkin jollain keinoin valloittamaan.. Joten – kuten sanottu – täältä tullaan:)

***

Nyt parhaillaan istun lauantaiaamuna junassa kohti Helsinkiä. Demarien ympäristöjärjestö Villiruusu järjestää WWF:n kanssa öljyntorjuntakoulutusta ja sinne meikäkin nyt matkaa. Muitakin demarikansanedustajia on mukana: Huovisen Susanna ja Kuusiston Merja.

Tämä on aika hieno juttu. Odotan mielenkiinnolla. Ainoa ongelma oli, etten tahtonut löytää sopivia asusteita, kun piti varautua kylmään merituuleen. Ihan paksua talvitoppista ei oikein viitsi vielä Lokakuussa laittaa ja välimuototoppksia en omista.

Siispä eteenpäin äidiltä lainatulla takilla, täynnä kissankarvoja olevalla lämpökerrastolla ja kesäfarkuilla, joiden puntit ovat vähän niin kuin odottelisin nousuvettä. Tämä siksi, että housuvalikoimani on varsin suppea: olen ollut aina siinä mielessä vähän outo, etten juurikaan käytä housuja. Olen tainnut ennenkin kertoa, että ipanana jopa hiihdin hame päällä. Lapsuudenystäväni Susan ja Anu vierailivat juuri eduskunnassa ja muistelivat, että luokan tanssinäytökseenkin, mihin piti yhtenäisen asusteiden nimissä pukeutua farkkuihin, sai meikä erikoisluvan tulla farkkuhameessa:)

Eli saldona näistä pukeustumisvaikeuksista varsin ”tyylikkäänä” nyt sitten junassa istun. Mutta tyylikkyydestä viis. Asia on hyvä ja tärkeä. Aika hirveää olisi, jos oikeasti suuri öljyonnettomuus Itämerellä sattuisi. Seuraukset olisivat traagiset. Ja huolta kieltämättä on, tiedämmehän kuinka hurjasti öljykuljetusten määrä on viime vuosina kasvanut.

Kyllä tänä päivänä ympäristöasiat täytyy ottaa tosissaan ja yrittää tehdäkin asian eteen konkreettisesti jotakin – käytännön tekoja tarvitaan kaikilta ja kaikkialla.Yksi käytännön teko ympäristön hyväksi oli se, että SDP:n puoluetoimistosta tulee green office. Eli WWF:n kanssa teimme sopimuksen, että toimistomme siirtyy vihreisiin käytäntöihin: energiansäästöä, materiaalien kulutuksen vähentämistä jne. Itse sain kunnian allekirjoittaa ko. sopimuspaperin ja kieltämättä se tuntui juhlalliselta. Olemme puolueista ensimmäinen green office.

Kotonakin pitää tehdä käytännön tekoja. Vihreää sähköä olemme käyttäneet jo vuosia ja lamput vaihtuvat koko ajan energialampuiksi. Jätettä tietenkin olemme jo iät ja ajat lajitelleet, nyt se on helpompaa, kun Harrikin on jo oppinut laittamaan banaaninkuoret oikeaan paikkaan. Vieläkin tosin silloin tällöin vähän mäkättäen siirtelen biohajoavia roskia Harrin jäljiltä tavallisesta roskiksesta kompostiin.

No, täytyy myöntää, että jossain tämä ”paremmuus” menee toisin päin. Asia, mistä minä puolestani saan aiheelliset huomautukset on, etten aina huomaa sammuttaa valoja, jos ne tarpeettomasti palavat. Joskus saattaa johonkin huoneeseen valo jäädä päälle sen jälkeen, kun olen sieltä poistunut, ja silloin puolestaan Harri kulkee ympäri huoneistoa mäkättämässä ja sammuttamassa niitä. Ja virsi on aina sama: ”JOKU on jättänyt valot päälle”…niin, kukahan se joku sitten voisi olla, silloin kun kaksistaan ollaan? Tähti-kissa varmaan.

No, usein, kun Harrin lapset ovat meillä, niin meitä ”jokuja” löytyy vähän useampiakin, vaikka noin periaatteessa minusta on hienoa, että lasten ympäristötietous noin kautta rantain on paljon parempaa, kuin ennen on ollut. Nyt jo päikyissä käydään läpi ympäristöasioita, opetellaan kompostoimaan, keräämään roskia jne. Ja sama jatkuu kouluissa. Hyvä. Eläköön ympäristökasvatus. Sitä tarvitaan lisää ja lisää.

Eduskunnassa sen sijaan viimeaikainen remontti saa minut lähes päivittäin ärsyyntymään. Joudumme remontin vuoksi kuppilassa käyttämään kertakäyttöastioita ja se vain ei kerta kaikkiaan ole oikein. Juomamukit onneksi ovat hajoavia ympäristöystävällisiä mukeja, mutta joo joo, se ei silti poista sitä, että kulutamme niitä kertakäyttöisesti.

Piste, johon sitten nämä kertakäyttömukit, pahvilautaset, lautasliinat, muovikelmut yms. pitää käytön jälkeen jättää, on taas sekavassa tilassa usein. Kompostitarkoitukseen varatussa roskiksessa liian usein näen jugurttipurkkeja ja muovikelmuja…ja saan hillitä itseäni, etten ala niitä siinä itsekseni mäkättäen nostelemaan pois ja siirtelemään.

Oikeastaan mielestäni nyt pitäisi tehdä niin, että kuppilaan tulisi hylly, jossa kaikilla edustajilla olisi nimikoitu kahvikuppinsa, jonka jokainen sitten itse aina kahvittelun jälkeen viruttaisi ja laittaisi takaisin hyllyyn. Siinä vältettäisiin jo satojen kertakäyttömukien kuluttamista päivittäin!

***

Poliittisesti olemme eläneet tiukkoja aikoja. Tehyn asia puhututtaa ja tilanteen vakavuus nostaa huolta. Ihmisillä on huoli läheistensä hoidosta. Minusta hallituksen on nyt tehtävä kaikkensa, jotta työtaistelutoimilta vältytään. Tästä ei saa tehdä arvovaltakysymystä. Ymmärrän hyvin hoitajien näkemykset, palkkakuoppa on iso, ja nyt hallitus on antamassa hyttysen vaalien alla luvatun norsun sijaan.

Tilanne on huolestuttava. Kuulin ystävältäni Jounilta – sairaanhoitajalta TAYSista – hyvin konkreettisesti, kuinka todella vaikea tilanne siellä tulisi, jos aiotut joukkoirtisanomiset toteutuisivat. Eli nyt on tosi kyseessä ja toivon todella, että asiaan etsitään ”rauhanomainen” ratkaisu. Hallitus voi tulla vastaan ja toivon, että se niin tekee.

***

No mitä muuta? Työntäyteisiä pitkiä päiviä. Mukava breikki oli tuossa pari päivää sitten, kun istuin kahvilla Veltto Virtasen ja Toimi Kankaanniemen kanssa. Veltto nimittäin piti minulle esitelmää kielten taustoista ja rakenteista ja erityisesti Ranskan kielestä. Minä olen Ranska-fani, ja siltikään tästä huolimatta en ole koskaan opiskellut sanaakaan Ranskaa – outoa. Reteä tosin olen ollut, kun olen Pariisista punaisia kenkiä ostaessani sanonut myyjälle ”rouge” tai kun kissasateenvarjoa ostaessani taitoni riittivät toteamaan ”chat noir”…

Nyt Veltolta kuulin mm. aina minua askarruttaneen asian: Eli kun Hercule Poirot aina sanoo ”eh bien” niin se on sama niin kuin ”well, well”. Mutta ehkä tässä Velton opetustuokiosta huolimatta vielä muutama sana tarvisi.oppia ennen kuin meikä ihan sujuvaa Ranskaa alkaisi puhua. Unelmani on, että jossain vaiheessa alan sitä vähän opiskella.