Tänään olin metallinaisten kivassa tilaisuudessa Murikassa yhdessä Sirnön Minnan kanssa. Puhuttiin tärkeää asiaa: naisten vaikuttamismahdollisuuksista politiikassa, tasa-arvosta ja esimerkiksi tulevien vaalien avainkysymyksistä: työllisyydestä, pätkätöistä, julkisista palveluista, joukkoliikenteestä – kaikki myös naisten kannalta mitä olennaisimpia kysymyksiä.

Eilen oli puolestaan SDP:n kampanja-avaus Vantaalla Heurekassa. Päivä oli minulle vähän stressaava, kun panikoin esityksestä, jonka olin valmistellut tänne yhdessä eduskuntaryhmämme nuoremman polven naisporukan kanssa. Vähän sama juttu, kun viime kaudella ns. ”Kuusikon” juttu, eli silloinhan me 6 nuorinta naiskansanedustajaa teimme useammankin pikkunäytelmän politiikasta.

Tällä kaudella tuli lisää nuoria naisia ja niinpä syntyi uusi porukka. Sen kanssa teimme viime vuonna presidentinvaaleissa Tarja-rapin. Yhteensä meitä oli yhdeksän naista ja Jouni Backman. Tuolloinhan rap-videota kuvattiin eduskunnassa. Jounia kuvattiin talon isoilla sisämarmoriportailla eri asennoissa megafoni kädessä. Kuvaaja pakotti yhdessä vaiheessa Jounin selälleen portaille makaamaan, eikä siinä auttanut muuta, kun tehdä työtä käskettyä. Juuri, kun Jouni makasi portailla, tuli kulman takaa Antti Kaikkosen ulkomainen vierasryhmä. Siinäpä Antti sitten heille selittämään, että edessänne rappusilla makaa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja…oli kuulemma juuri aiemmin heille kertonut, että Suomen parlamentti on hyvin arvokas ja vakava paikka…siinä sitä sitten oli selittämistä varmaan, miksi demaripomo makaa selällään rappusilla megafoni huulilla. Tämän rapin voi muuten katsella nettisivuillani www.piaviitanen.net. Siellä on palkki ja linkki tuonne.

Nyt vaalivaltiopäiville esitys tehtiin vain naisporukalla (säästettiin Jounia), meitä oli kuusi (Paasion Heli ei valitettavasti päässyt) ja kaksi ministeriä, jotka eivät osallistuneet näytelmään, mutta lupasivat tulla lavalle mukaan loppulauluun. Huovisen Susanna kirjoitti demari-rapin sanatkin. Toisen loppulaulun, SDP:n kannustuslaulun, sanat kirjoitti Susanna Rahkonen. Minä tein kässäripohjaa ja täydentelin sitä aina harkkojen jälkeen uusilla ideoillamme, joita kehittelimme. Kerran junassa aloin nauraa kässäriä tehdessäni itsekseni siinä kohtaa, kun tarinassa Jyri Häkämies oli syönyt porvarihallitusta koskevan kassakaappisopimuksen.

On noloa naureskella itsekseen – ja vielä nolompaa olisi, jos olisi jollekulle joutunut selittelemään, että sitähän minä tässä vaan naureskelen, kun Häkämies söi kassakaappisopimuksen.

Ongelma oli tietty jälleen aikataulu. Esitystä oli aikaa valmistella kaksi viikkoa, ja eipä se ole mahdollista tuona aikana saada kuutta kiireistä edustajaa samaan aikaan harjoittelemaan. Niinpä harjoittelimme satunnaisesti aina erilaisilla kokoonpanoilla.

Kun lauantaiaamu koitti, emme olleet kertaakaan harjoitelleet niin, että kaikki olisivat olleet paikalla. Meillä oli ensimmäiset yhteiset harkat siis Heurekalla kello kahdeksan aamulla – ja olimme surkeita. Mutta kummasti vaan sisulla ja osin jo kokemuksella me tämän hoidimme kasaan lopulta. Itse esitys meni olosuhteisiin nähden oikeastaan hyvin – paljon paremmin, kun olisin ajatellut.

Sitkeitä, ihania naisia nämä minun kollegani: Säde Tahvanainen, Jutta Urpilainen, Satu Taiveaho, Susanna Rahkonen ja Miapetra Kumpula eri rooliasuissaan. Itse kerrankin sain olla pukeutumatta Paavo Lipposeksi, kun esityksen idea oli saada yleisö luulemaan, että kyseessä on varapuheenjohtaja Viitasen puhe. Yllätyselementti oli, että se muuttui kesken kaiken näytelmäksi, kun puheenpitoa tuli häiriköimään milloin ”Niinistö”, milloin ”Jarmo Korhonen” jne.

No, tästä selvittiin. Politiikassa on pakko joskus osata nauraa itselleen. Ja onhan tällaisten pikkuparodioiden teko ja harjoittelu kommelluksineen kuitenkin hyvää ”tykytoimintaa” muuten aika raskaan ja hyvin asiapitoisen työn ohella.

Tänään huomasin uutisista, että Jyrki Katainen taas ”lisäsi” uskottavuuttaan oikomalla puheitaan järjestöjen kanneoikeudesta. Siis tarkoittaa, että ammattiliitoilla olisi mahdollisuus nostaa järjestökanteita. Palkansaajapaneelissa hän nimenomaan erikseen tätä kannatti. Nyt siis vastusti.

Kai tämä on tätä maassa maan tavalla ajattelua. Palkansaajapaneelissa palkansaajan tavoin – kokoomusristeilyllä kokoomuksen tavoin.

Tiedossahan on ollut, että Kokoomus tulee vaalitaistoon kahden lautasen eli Niinistö-Katainen –taktiikalla. Päätellen Kokoomuksen viikonlopun laivaristeilyä koskevista uutisista, lautasia onkin jo kolme: kaksi Jyrkiä ja Sauli. Ja voi odottaa että lautasia tulee katettavaksi vielä yksi lisää – nimittäin Pahvi-Saulille – sen verran pehmoisia pojat puhuivat.

Katainen toisti taas tuhannennen kerran kuinka hurjaa on, kun SDP ”pelottelee”. Tuntuu siltä, että Katainen kohta pelkää demarien ”pelottelua” jo niin paljon, että saattaapi Kokoomus pian perua osallistumisensa koko vaaleihin.

Mutta jos eivät peru, täytyy tässä jo veronmaksajanakin alkaa totisesti huolestua, ettei Kokoomus nyt ainakaan nousisi pääministeripuolueeksi – tulisi kalliita EU-reissuja kaikkine lautasineen.

Lopuksi on pakko kirjoittaa vähän otsikolla ydinvoimalat ja Ruotsi. Aiemmin meillä pelättiin vain idän ydinvoiman riskejä, nyt näyttää, että täytyy pelätä lännenkin: Ruotsissa suljettiin Forsmarkin ydinvoimalan reaktorit, koska sen turvajärjestelmissä havaittiin puutteita. Jos olisi tapahtunut onnettomuus, turvajärjestelmä ei ehkä olisi toiminut niin kuin sen pitää.

Mutta ei hätää. Pelastusylijohtaja Pentti Partanen kertoo tänään Ylen teksti-tv:n uutisissa, että suomalaiset ydinvoimalat ovat luotettavia ja niiden henkilökunta lahjakasta. Ja muistuttaapa vielä, että Suomen ja Ruotsin ydinvoimalinjaukset ovat erilaisia.

Sitä en oikein ymmärrä, mitä ydinvoimalinjaus vaikuttaa itse laitoksen turvallisuuteen. Mitä tulee taas lausunnon muihin helmiin, niin voisi kysyä, pitääkö tästä nyt tehdä se johtopäätös, että Ruotsin ydinvoimalat eivät ole turvallisia ja henkilökunta lahjatonta – tai ainakin liian usein juovuksissa?

Tulee vaan niin kummasti mieleen Eppu Normaalin jos kauan sitten kirjoittamat laulun sanat: ”uraani halkeaa, ja tuottaa lamppuun valkeaa. Mutta missään muussa maassa, kun Suomessa se ei oo riskiä vailla”.

Eli oltiinpa ydinvoimasta mitä mieltä hyvänsä, niin ehkäpä tämä taas muistuttaa meitä siitä, ettei ydinvoima ole mikään riskitön autuaaksitekevä tulevaisuusratkaisu. Vaikka turvallisuusjärjestelmät toimisivatkin, ydinvoima on vain välivaiheen ratkaisu – tulevaisuus on uusiutuvissa energialähteissä ja uusissa tekniikoissa. Eli niin laiska ei saa Suomi tai maailma olla, että tässä vaiheessa uskottelisimme itsellemme, että ydinvoima ratkaisisi tulevaisuuden energiakysymykset. Kyllä kunniahimon on oltava huomattavasti suurempaa.