No niin, nyt on taas siirryttävä ”uudestaan” blogiaikaan. Jostain syystä Elokuun hössötykset ja aamusta iltaan ohjelmoidut päivät aiheuttivat sen, että blogin kirjoitus tästä kärsi. Oli suorastaan hellyyttävää huomata, että jopa Toimi Kankaanniemi oli huolestunut, kun kirjoitan liian harvoin, tätä hän omassa blogissaan kovasti pohti. Älä huoli Toimi, nyt jatketaan, heh.

Aina, kun Elokuussa tulin illalla kotiin, meni kirjoitusaika lähinnä sähköpostien purkuun (joka nytkin on pahasti muuten kesken), eikä aikaa ja blogin kirjoittamisen riemua sitten tahtonut enää löytyäkään. Aika kumma, sillä blogin kirjoittaminen on sinänsä paljon hauskempaa, kun virallisten poliittisten asiatekstien tekeminen – mutta kai se ”työ ennen huvia” -periaate pätee myös tässäkin.

Paljon olisi ollut kommentoitavaa. Vaikkapa budjetin laadinnan riemuista ja eri episodeista tai viime viikon pormestarivalinnasta Tampereen valtuustossa – joo. Se olikin aivan liian masentavaa, jotta heti olisi innostanut kauheaa stooria alkaa asiasta kirjoittaa.

Meillä oli hyvä ehdokas ja selvät sävelet…tai niitä säveliä luultiin selviksi. Eli piti olla avoin vaali valtuustossa ja silloin sitä luulisi, että ehdokkaiden arvot ja asiat ratkaisisivat. Mutta miten kävi. Jo viime perjantain Aamulehdestä luimme totuuden Kokoomuksen taustavaikuttajan Seppo Kovalan suusta. Kovala kertoi, että kun näytti siltä, ettei Kokoomuksen ehdokas muuten pärjää, oli tehtävä kassakaappisopimus vihreiden kanssa eli lyötävä tarjous pöytään, jolla äänet ostettiin. Muutamalla johtokuntapaikalla ja ehkä jollakin sellaisella, jonka tietää vain kokoomuksen neuvottelun käsiinsä ottanut porukka, vihreät ja se kassakaappi, valittiin sitten porvari pormestariksi. Ihan niin kuin Kovala Aamulehdessä tunnusti.

Minä muuten mietin silloin viime perjantaina sitä Aamulehden juttua lukiessani, että mitenkähän on, kun näin avoimesti itsekin sopimuksen myöntävät? Luulisi sen olevan aika kiusallinen erityisesti vihreille, jotka kuitenkin omaa imagoansa rakentavat sen varaan, että ollaan uudenlainen liike, avoin ja sellainen, jossa asiat ratkaisee. Ja samaan aikaan Kokoomuksen Kovala, jonka kanssa olivat kättä paiskanneet, kertoo Aamulehdessä ihan avoimesti kassakaappisopimuksesta. Ei järin mairittelevaa tällle vihreiden ”avoimmuuden imagolle”.

Näin siinä kuitenkin sitten kävi. Täytyy varmaan alkaa nopeasti kannattaa suoraa kansanvaalia, kun Tampereen valtuuston Kokoomuslaiset ja Vihreät eivät kyenneet toteuttamaan avoimmuuden henkeä valtuustossa. Jos ilman kähmintää, diilailua, osto- ja myyntiliikettä ja kassakaappisopimuksia ei kyetä 2000-luvulla pormestaria valtuustossa valitsemaan, niin pitää kai sitten kansan päättää sitten suoraan. Nyt Vihreiltä on jätetty aloitekin suorasta kansanvaalista – tahtovat varmaan suojella pormestarijärjestelmää ja sen uskottavuutta heiltä itseltään.

Demarien Helsinkiläinen hallintovaliokuntavastaavamme Rakel Hiltunen kiteytti asian hyvin päivitellessään Kokoomuksen ja Vihreiden sopimusta: ”jos olisin tiennyt, miten tätä peliä valtuustossa pelataan, olisi koko laki saanut jäädä säätämättä!”

Kuulin, että Oras Tynkkynen oli aamuradiossa päästänyt oikein kunnon sadattelut Demarien suuntaan ja kieltäytynyt hyväksymästä ”Demarien propagandaa kassakaappisopimuksesta”. Oras hyvä, emme me demarit sitä termiä keksineet, sen kertoi ihan julkisesti yhteisyökumppaninne Seppo Kovala Aamulehdessä. Hän on se, kenen kanssa yhdessä päätitte sitten lähteä ”demokratisoimaan” Tampereen kaupunkia. Hassua muuten, että kaikki asevaliakselin synnit laitettiin mielummin Hanna Tainion, kun vaikkapa Timo P. Niemisen tai Seppo Kovalan syyksi…Seppokaan kun ei taida ihan ensimmäiseksi olla tunnettu demokratisoimismissioistaan.

Huomasin, että Oras tätä kaikkea kommentoi myös blogissaan. Siinäkin selittämättä jää, miksi siitä, että ns. kolmoset (Kok, Sd ja VasL) ovat olleet tämän kauden kimpassa ja näin ollen jättäneet Vihreät oppositioon, syyn kantavat Vihreiden mielissä ainoastaan Demarit? Jos Oras ajattelee, että lähtökohtaisesti kolmoset toimivat epäreilusti, niin miksi sitten ei ollut yhtä tuskaisaa valita kokoomuksen kandidaattia, kuin oli valita korkealle koulutettua fiksua naista (olisihan siinäkin ollut historian havinaa, jos ensimmäinen pormestari olisi ollut nainen!), jonka asiapainotukset lienevät mieluisampia? Eikä Oras kirjoituksessaan vastaa siihenkään, miksi kuitenkin heidän ryhmänsä (miinus yksi) valitsi ihmisen, jonka arvot lienevät kauempana Vihreiden omista, mitä tulee esim.juuri tähän joukkoliikenteeseen ja muuhun sellaiseen?

Tuntuu oikeasti vaikealta ajatella, että koko Vihreiden ryhmä yhtä lukuunottamatta on vetänyt äänensä miehelle, joka ei ole epäröinyt kertoa vastustavansa vihreille äärimmäisen tärkeää joukkoliikennehanketta. Kyllä Rosa Meriläisen, Pauli Välimäen ja kumppaneiden on täytynyt tietenkin tietää sinistä viivaa vetäessään, että viimeistään sillä laitettiin ko. ratikkahanke varmoihin jäihin. Joten turha heidän on ainakaan sitä enää sitten lähteä haikailemaan. Se tässä kyllä kiinnostaa, että mitenköhän he selittävät omille äänestäjilleen tämän osuuden asiasta? Kai me senkin pian sitten kuulemme…tai oikeastaan kuulimme jo. Demarit ovat niin pahoja, että koko Tampere on heidän jäljiltään demokratisoitava yhdessä suuren tunnetun demokratisoijan, Seppo Kovalan kanssa. Saapa nähdä sitten, mitä tämä tulee tarkoittamaan käytännössä?

Oli miten oli – en minä tämän enempää halua sadatella, kaikilla on täysi oikeus valintoihinsa ja Vihreät tekivät omansa. Jos heistä Timo P. oli parempi kuin Hanna T., niin mitäs me sille sitten voimme – pulinat pois. Noin yleisesti olen aina pitänyt Vihreitä ihan hyvinä tyyppeinä ja toivonut aina yhteistyötä niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin, ei tässä siitä ole kyse. Ehkä kyse on jälkikeskustelusta, joka on usein valintojen jälkeen syytä käydä. Jos Oras kiroaa Demarit maan rakoon omassa blogissaan, niin kaipa joku demarikin voi kysyä Vihreiden valintojen perusteita omassaan, ei se sen kummempaa ole.

No, ei muuta. Huonoja häviäjiä emme halua olla, mutta todettakoon, että hurjan paljon mukavampaa olisi ollut hävitä aidon vaalin seurauksena, ei kassakaappisopimusten kautta. Piste. Nyt sitten vaan asiapohjalta eteenpäin.

Mitä muuta vielä? Kesä hurahti ohi ja nyt elämme jo Syyskuun puolta väliä. Itse asiassa tänään on 12.9. minun ja Harrin hääpäivä. Harrin kanssa ollaan oltu tänään naimisissa 9 vuotta. Vietimme hääpäivää kylläkin jo viikonloppuna, kun tiesimme, että tänään emme kerkiä. Juuri nyt kello on kahdeksan illalla, ja istun junassa tulossa kotiin budjetin lähetekeskustelusta. Huomenna aamulla kuuden junalla takaisin.

Miltäpä sitten näyttää poliittisella rintamalla? Tänään alkoi budjetin lähetekeskustelu, sitä jatkuu tämän viikon. Budjettipohja on hyvä, vaikkei maailma koskaan tule valmiiksi hyvistä pohjista huolimatta. On oikeasti hyvin tärkeää, että kuntataloutta vahvistetaan merkittävästi, jotta kunnilla olisi kyllin rahaa tuottaa ne paljon toivotut palvelut. Tässä ja nyt meidän keskeisenä asianamme tulee olla, että lapsista ja ikäihmisistä huolehditaan, ja juuri kunnalliset palvelut – tai niiden puute – on se, joka ensimmäiseksi tässä tulee vastaan.

Olen jutellut viime aikoina paljon esim vanhustenhuollon henkilöstön kanssa. Ja siellä on tosi aiheellisena ja oikeana huolena työssäjaksaminen – työ on arvokasta ja raskasta. Samoin runsaat pätkätyöt sekä alan vaatimaton palkkaus huolestuttavat ja se tärkeä kysymys, miten saada henkilökuntaa jatkossa tälle alalle. Arvostusta on nostettava, se on olennaisen tärkeää. Ja tässä tarvitaan toimia, joissa kunnat sitoutuvat pätkätöiden vähentämiseen ja työssäjaksamisen edistämiseen. Ja täytyisi siihen hoito- ja hoivatyön palkkaukseenkin saada lisää ruutia. Valtio voi omalta osaltaan huolehtia rahoituksesta kunnille ja tässä suhteessa budjettiesityksen yli 400 miljoonan euron lisäpanostukset kuntiin ovat erityisen tärkeitä avauksia oikeaan suuntaan.

Mutta vaikka budjetissa nyt onkin yli 400 miljoonaa lisää palveluihin, 100 miljoonaa lisää työllisyyteen, 80 miljoonaa lisää täsmätoimiin heikompiosaisille, niin toki tehtävää jää myös tulevaisuuteen. Mutta ehkä koska pohjissa on kuitenkin näin paljon hyviä pointteja, on opposition kritiikki mennyt aika paljon liioittelun suuntaan. Vasemmistoliitto huutaa ”ettei mitään hyvää” tässä ole, vaikken itse muista omalta edustajataipaleeltani yhtäkään näin ”antoisaa” budjettia. Nyt vasemmistoliitto ei tunnusta sen yhtäkäään hyvää piirrettä, vaan KAIKKI siis kaikki, ovat täysin pielessä. Kokoomus ei nyt taaskaan ole muuta keksinyt kun esittää leikkauksia työttömille…tämä on vanha laulu – hohhoijaa.

Muuttoavustuskin, 700 euroa työttömälle, on vasemmistoliitossa ja vähän muuallakin propagandoitu tarkoittamaan ”itä- ja pohjoissuomen tyhjentämistä”, ihan kun kyseinen 700 euroa todellakin tämän tekisi. Kyseessä on symbolinen ele ja pienituloiselle työttömälle ihmiselle jelppiä, jos löytää työpaikan, mikä edellyttää muuttoa. Ei sen kauheampaa.

Tähän liittyen yksi hauska mies Toijalan torilla minulle kuntakierroksella haasteli, että kyllä se muuttoavustus siinä suhteessa aika pieni on, että kun kaikki työpaikat menevät Kiinaan, niin ei sillä 700 eurolla kyllä sinne asti muuteta. Aivan, viheliäs on maailmanhenki Kiina-ilmiöineen! Positiivista kuitenkin on, että uusia työpaikkoja on syntynyt tällä kaudella 80 000 ihan tänne Suomeenkin.

Nyt on jo Keskiviikko, en jaksanut enää illalla ysin jälkeen kotiin tultuani kirjoittaa tekstiä loppuun. Nyt on menossa taas budjetin lähetekeskustelu ja pitää mennä kohta saliin. Jatkossa alan taas laittaa näitä blogitekstejä vähän useammin, yritetään palata ”kerta viikossa” – tahtiin.

Ai niin, Jouni Backman selvästi tuntui toivovan (vaikkei sitä savolaiseen tapaan myöntänyt), että laitan tänne yhden hänen omituisista unistaan. Se oli Karaoke – sellainen (what a surprise!). Jouni raukka luuli menevänsä laulamaan jotakin tuttua biisiä, ja yht’äkkiä sanat olivatkin väärät ja melodia harhaanjohtava. Tämä oli sellainen karaoke-painajainen. Ihan saman tyyppinen, kun meikä edelleenkin näkee unta menevänsä tenttiin, ja huomaa, ettei ole yhtään lukenut siihen…suorituspaineistahan nämä kertovat – kai. Vai siitä, demarit vain yksinkertaisesti näkevät outoja unia?!