Hyvää uutta alkanutta vuotta. Kohtuullisen hyvin ja rauhallisestihan se on alkanut näin henkilökohtaisessa elämässä. Pitkästä aikaa työkiireet ovat vähän helpottaneet ja on ollut aikaa mm. lukea. Tosin tällä kertaa aika paljon aikaa on vierähtänyt television ääressä: pukki toi nimittäin lahjaksi Serranon perheen 1. ja 2. tuotantokauden dvdt. Ja siinähän olen sitten kököttänyt ja tuijottanut välillä ihan herkeämättä Serranon perhettä.

Kesällä jäin siihen kiikkiin, kun sarjaa esitettiin kaikkina arkipäivinä ja silloinkin oli poikkeuksellisesti aikaa katsella. Harri silloin vähän ihmetteli, että ”ei voi ymmärtää, kun joku tuijottaa jotain espanjalaista perhesarjaa”, mutta minähän tuijotin. Sitä paitsi Harri ei tiedä, kuinka inhimillinen ja hauska ko. sarja onkaan.

Ja enpä olisi Harrina paljon muutenkaan leukoja loksutellut toisten ”omituisista” tv-tottumuksista, silloin kesällä näin nimittäin hänen tekevän kaikkien aikojen uskomattomimman tv:n katseluoperaation. Hän nimittäin tuijotti formulaa livenä – teksti-tv:ltä!

Niin, valitettavasti ihan totta se oli: mies, joka omien sanojensa mukaan ”ei pidä formulasta”, istui sinisessä tv-tuolissa ja tuijotti herkeämättä teksti-tv:n yhtä ruutua. Vasta puolen tunnin jälkeen ohi kulkiessani aloin ihmetellä, miksi kukaan tuijottaisi taukoamatta yhtä tekstitv:n sivua tuntikausia? No, selvisi, että formulaahan herra siinä katselee parhaillaan – ja ihan livenä. Odotti aina, että teksti-tv:n ruudussa muuttuu ajetun kierroksen luku ja samalla katsoi, muuttuiko järjestyksessä mikään. Ja näin siinä sitten pysyi reaalisesti ajan tasalla lajissa, josta tosin ei ”yhtään pidäkään”.

Äsken kävin pitkästä aikaa myös facebookissa. Häpeäkseni on tunnustettava, ettei sen opettelemiseen ja siellä säännölliseen käymiseen ole tahtonut liietä aikaa. Serkkuni Merja oli samaan aikaan siellä ja yritti chatata, mutta enhän minä hölmö tajunnut aluksi edes, mistä oli kyse, kun koko ajan ruudulle ponnahti laatikko, jossa Merja jotakin kirjoitteli.

Sen verran päästiin sitten yhteyteen, että Merja ystävällisesti muistutteli minua menneistä asioista (Merja on se sama serkku, josta joskus aiemmin kirjoitin tänne blogiin, että yliopistovaaleissa lupasin tehdä hänelle pizzaa, jos äänestäisi minua). Niin, Merja siinä kertoi laittaneensa facebookiin sen totuuden, että yhteen aikaan useita vuosia sitten minä pidin häntä ”poliittisesti aika hölmönä”, kun Merja ei oikeasti tietänyt siitä juuri mitään, kun ei yhtään seurannut. Kun pääministeri oli jo vaihtunut Ahoksi, tenttasin joskus Merjaa ja kysyin, että kai hän tietää edes kuka on pääministeri, mutta valitettavasti vastaus silloin kuului, että Holkeri kai.

Niinpä sitten vahingoniloinen minäni sai aiheen aina kutsua omaa rakasta serkkua ”poliittisesti toopeksi”. Mutta se hymyni hyytyi sittemmin, kun Merja pääsi kuittaamaan pahemman kerran. Oli nimittäin tullut jo ajat, jolloin olin itsekin mukana politiikassa kansanedustajana ja vaalit olivat taas ovella. Merjalta tuli viesti: ”Sain vaalikoneessa Sinut ykköseksi, pidätkö minua edelleen poliittisena idioottina?”. Niinpä! Vasta tuolloin tajusin, kuinka fiksu serkkuni politiikassa oikeastaan onkaan, noin fiksusti kun vaalikoneessakin oli vastannut, heh.

Niin, aikamoista Serranon perhettä tämä poliittinen elämäkin aina välillä on. Vaikka viime aikoina olen vähän lomaa pitäessäni välttynytkin päivittäin lukemasta iltapäivälehtiä, niin silti olen huomannut, että puheenjohtajamme Jutan kuvat verkkosukkahousuissa ovat tällä kertaa saaneet jonkinmoisen myrskyn vesilasissa aikaan. Itse juttua en nähnyt, mutta siitä kertovista jatkojutuista päätellen ensinnäkin kuva on näyttänyt kauniilta ja toiseksi käsittääkseni poliittista sanomaakin on saatu mukaan. Eli mikä on ongelma? Minun työväenpuolueeseeni kyllä mahtuu värikkyys ja ne kuuluisat ilo, intohimo ja itseluottamus.

Hanna Kaarto teki Helsingin Sanomien kolumnissaan hyvän johtopäätöksen: eikö joskus voisi todeta, että Barack Obamakin on poseerannut ilman paitaa ja Vanhanen hauikset paljaina soutukilpailuissa. Aivan! Miksi aina nimenomaan naisten kohdalla kaikki on niin kauhean vaikeaa? Jos Jyrki Katainen olisi poseerannut iltapäivälehdessä ilman paitaa, niin tuskin siitä ihan kauheaa haloota olisi järjestetty. Silloin tietty olisi, jos hän olisi poseerannut verkkosukkahousuissa. Mutta sovitaanko niin, että niin kauan, kun Katainen ei poseeraa verkkosukkahousuissa, eikä Urpilainen ilman paitaa, ovat nämä poseerausasiat kuitenkin aikas kohdallaan.