On hienoa, että Paavo Lipposen nimi Euroopan unionin presidentiksi on esillä. Erityisen merkittävää on, että se on noussut esille myös kansainvälisesti arvostettujen tahojen nostamana ja tukea tulee eri maista yli puoluerajojen. Ehkäpä tässä on pienellä Suomella hyvä mahdollisuus saada tämä merkkipaikka isossa unionissa.

Voi todellakin vain toivoa, että tämä nähdään meillä nyt kansallisen edun kysymyksenä ja että Suomen hallitus myös nostaa asian esiin. Mainiota, että tänään ulkoministeri totesi Lipposen erinomaiseksi ehdokkaaksi.

Sen sijaan kovasti hämmästyin, kun katsoin Ylen päivän kasvo – ohjelmassa Satu Hassin haastattelua. Hän kertoi, ettei itse ole Lipposen tukemisesta ”tavattoman innostunut” eikä suhtaudu asiaan kovin ”riemukkaasti” ja että Vihreiden on vaikea Lipposta kannattaa, koska hän on esiintynyt ”ydinvoimalobbarina”.

Vai niin. Ihan aidosti minua tämä suhtautuminen hämmästytti. Ehkä sikisikin, etten minäkään ole mainitusta ydinvoimasta tavattoman innostunut enkä suhtaudu siihen ollenkaan riemukkaasti, vaan vastustan lisäydinvoimaa. Mutta tästä huolimatta minulle ei tulisi mieleenkään vastustaa Paavo Lipposta EU:n presidentin virkaan. Päinvastoin. Kun Suomelle todella tarjotaan tarjottimella mahdollisuutta päästä mukaan tämän huippupaikan täyttäjäspekulaatiohin, niin kyse on kansallisesta edusta ja siitä että Paavo Lipponen on todella arvostettu valtiomiestason osaaja kansainvälisillä areenoilla.

Näillä perusteilla Lipponen ”ansaitsisi armahduksen” Satu Hassinkin silmissä – siitäkin huolimatta, että kannattaa ydinvoimaa ja on puhunut sen puolesta. Ei kai se tänä päivänä ole edes maailman ihmeellisin asia, tuleehan nykyinen hallituskin, jossa vihreät ovat mukana, lähiaikoina hyväksymään ydinvoiman lisärakentamisen – valitettavasti.

Paavo olisi kaikin puolin loistava ehdokas EU:n presidentiksi. Kukaan ei varmaan kyseenalaista hänen eurooppalaisia näyttöjään, osaamista ja arvostusta, jota hänellä näillä kentillä on.

Mutta minäpä tiedän näiden lisäksi vielä yhden lisäperustelun. Paavohan on tunnettu siitä, että hänellä on varsin laajat sukulaisjuuret. Pääministerinä ja puoluejohtajana maata kiertäessään hän tilaisuudessa kuin tilaisuudessa aloitti puheensa, että hänellä on ko. pitäjässä sukujuuria. Ei löytynyt paikkakunnan paikkakuntaa, jossa näitä sukujuuria ei olisi ollut. Mutta ei tässä vielä kaikki. Myöhemmin selvisi, että Paavon sukujuuret ulottuvat myös laajemmalle kuin vain kotimaan kamaralle. Selvisi, että mm. Italiasta löytyy kuningassukujuuria. Eli kai tässäkin valossa voisi olla helppoa saada Paavolle kannatusta ympäri Eurooppaa: kukapas sitä nyt ei sukulaispoikaa kannattaisi.