Tässä taas yksi viikko on kääntynyt sunnuntai-illaksi. Eilen oli SDP:n puoluevaltuusto ja ihan oikein kannoimme siellä huolta niistä näkymistä, mitä vuosi on tuomassa tullessaan niin lapsiperheille kuin vaikkapa pienituloisille eläkkeensaajille.

Hinnat nousevat ja eläminen muuttuu kalliimmaksi. Samaan aikaan hallituksen vastaus tähän on, että se on edelleen lisäämässä ongelmia nostamalla kunnallisten palvelujen maksuja. Tästedes terveyskeskuksissa käynti maksaa enemmän ja päivähoitomaksut nousevat lapsiperheillä.

Hei – eihän sen näin pitänyt mennä ainakaan siihen nähden, mitä ennen vaaleja ihmisille lupailtiin. Silloinhan Kokoomus lupasi perheille, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin, eli että ne nousisivat sitä myötä kun eläminenkin kallistuu. Näin ei tehty – vaan päinvastoin: se, mikä tullaan sitomaan indeksiin on päivähoitomaksu. Nyt sitä korotetaan ja sitten indeksiin sitomisella pidetään huolta siitä, että myös tulevina vuosina maksu tulee säännöllisesti nousemaan. Ikävänä seurauksena on, että lapsiperheiden rahapussiin jäävä tulo tulee olemaan miinusmerkkinen tänä vuonna ja tulevina vuosina.

SDP:n puoluevaltuusto lähetti hallitukselle terveisensä ja vetosi, ettei näitä maksuja korotettaisi. Samoin olemme eduskunnassa tätä useaan kertaan vaatineet. Mutta kuuroille korville nämä vaateet ovat menneet: päivähoitomaksut nousevat ja sillä sipuli, vahvisti ministeri Risikkokin viime torstain kyselytunnilla.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että olisi aika hallitukseltakin kuulla sen toimista lapsiperheiden puolesta tai sen puolesta, miten kunnalliset palvelut turvataan laadukkaina ihmisille tulevaisuudessa. Miten huolehdimme siitä, että vanhuksista pidetään hyvää huolta tai että vammaiset saisivat oikeuden henkilökohtaisen avustajan käyttöön. Lupauksia oli – tekoja ei näytä tulevan.

Ainoa, mitä hallituksen päästä tuntuu tulevan tuutin täydeltä ovat erilaiset kohut tekstiviesteistä – onko tämä nyt sitä kuuluisaa sirkushuvia, mitä jo antiikin ajoilla tiedettiin, että leivän ohella kansalaisille tulisi tarjota? Ilmeisesti tämä vanha oppi leivästä ja sirkushuveista on hallituksessa otettu hyvin kirjaimellisesti.

Tähän mennessä mitään vastakaikua tai vastausta kysymyksiimme lapsiperheiden toimeentulon turvaamisesta ei ole kuulunut.

Tekstiviestejäkö tässä tarvitsee oppositionkin alkaa hallitukselle lähettää, jotta sanoma tulisi perille? ”Moro hallitus. Vaadimme, ettette nosta lapsiperheiden päivähoitomaksuja. Terveisin oppositio”.

***

Mitä tulee SDP:n puheenjohtaja-asiaan: Arja Alho ei yllättänyt tälläkään viikolla, kun haukkui lähestulkoon koko kaartimme puuhakerhon vetäjätasolla olevaksi poppooksi. Kun tämän luin, tuli mieleen kysymys, miksiköhän meillä on joukossamme ihmisiä, joiden perusajattelu on aina negatiivista. Aina on kiva keksiä ja sanoa toisesta mieluummin pahaa kuin hyvää.

No, tyylilajinsa kullakin. Itse tosin olen sitä mieltä, että meillä kaikilla olisi varmasti parempi olla, jos ajattelun lähtökohtana olisi mieluumminkin hyvien puolien etsiminen toisista – jopa omista puoluetovereista. Ehkä niin olisi hivenen helpompi saada esimerkiksi mahtavan hyvä kunnallisvaalivire päälle ja ottaa komea selkävoitto porvarihallituksesta tulevissa vaaleissa: yhtenäisesti yhteen hiileen puhaltaen.

Ehkä siis Arjallekin voisi tehdä terää harjoitella edes hieman positiivista ajattelua – kaikella hyvällä sonottuna. Ehkä maailma näyttäisi edes hivenen valoisammalta, kun ottaisikin lähtökohdaksi sen, että etsitään asioista ja kanssaihmisistä ensiksi niitä hyviä puolia. Niitähän kuitenkin kaikista ihmisistä löytyy.

Arja: jos sattuisit perustamaan positiivisen ajattelun puuhakerhon, niin lupaan tulla sinne jollekin tunnille luennoitsijaksi.