No niin, nyt istun junassa kohti Tamperetta matkalla. Olin Pohjanmaan demarien mukavassa seminaarissa Ylihärmässä Isontalon Antin ja Rannanjärven kotikulmilla. Vau.

Jos nyt jonkun uudenvuodenlupauksen teen, niin se sitten olkoon, että NYT alan oikeasti kirjoittaa näitä blogeja säännöllisesti viikottain. Syksyn hässäkässä tämä jäi aivan liian vähälle, kun tuntui, että jatkuvasti tuli tehtyä aamusta iltaan kestäneitä työpäiviä usein 7 päivää viikossa ilman kunnon rauhaa istua kirjoittamaan.

Eli tuli Joulutauko ja aika hengähtää ihan oikeaan aikaan. Aloin olla jo niin kiinni työasioissa, että unetkin taas olivat muuttuneet ”poliittisiksi”. Se on vähän surkuhupaisaa aloittaa päivä klo 8 aamulla kokouksessa, kokoustaa siinä sitten koko päivä ja päättää päivä yhdeksältä loppuvaan kokoukseen. Sitten mennä hetkeksi nukkumaan – ja kas – katsoa siinä sitten muutama tunti vielä poliittisia unia kaupan päälle ennen heräämistä ja seuraavaa kokousta.

Hupaisin näistä unista, joka oikeasti naurattikin vähän aamulla, oli sellainen, jossa valtiovarainvaliokunta oli lähdössä työmatkalle kuuhun – siis KUUHUN! Ehkä tämä tuli siitä, kun silloin tällöin julkisuudessa aina päivitellään pitkiä valiokuntamatkoja…no, paljon kuuta pidemmälle ei edes eduskunnan valiokunta pystyisi matkustamaan. Muistan unesta sen huolestuneen tunteen, kun mietin, että mitenkähän onnistuu tuo avaruuspuvun pukeminen päälle, että taitaa olla aika ahdistavaa sen sisällä. Ihan kun se siinä nyt se suurin kysymysmerkki olisi, jos kuuhun olisi lähdössä. Mitähän joku unitutkija sanoisi tästä?

Nyt on sitten saatu välipäivät levättyä ihan oikeasti. Joulun tienoolla otin univelkaa kiinni ja nukuin muutamia jopa 13 tuntisia yöunia. Nyt on pirteä olo – innokas. Joskus näköjään kannattaa nukkua niin paljon kun sielu sietää – silläkin uhalla, että näkisi poliittisia unia.

Töissä kiireisten työpäivien ainoa ”kevyt” osuus oli syksyn aikana silloin, kun sattumoisin törmäsin kollegaani Veltto Virtaseen. Olemme ottaneet tavaksi, että Veltto ohimennen aina ”opettaa” minulle Ranskaa. Tosin puoluesihteeri Maarit tämän kuultuaan totesi, ettei meikäläisestä tehdä SDP:n Ranska-vastaavaa niin kauan, kun ammennan Ranskantaitoni Veltolta. Viimeksi hän opetti minulle, miten sanotaan: ”pelkään vain yhtä asiaa, että taivas putoaa niskaani”. Tämän Veltto itse oli oppinut Asterixistä.

No, opin niistä aikanaan minäkin jotakin – lähinnä latinaa. Jostan kumman syystä jäi mieleen mm. ”video meliora propoque deteriora sequor” (tai jotakin sinne päin), mikä tarkoittaa ”tiedän, mikä on oikein, mutta silti teen väärin”. Lieneekö tämä jotakin erityistä itseironiaa politiikolta, kun juuri tälläinen jäi mieleen:)

Joulu sujui rauhallisesti ja perinteisssä merkeissä. Joulupukki oli kiltti ja toi mm. kirjoja ja lämpimiä sukkia – mitä muuta voi toivoa, kun että saa ihan rauhassa käpertyä lämpimät sukat jalassa sohvalle ja uppoutua hyvään kirjaan.

Harri oli innoissaan, kun oli ostanut minulle joululahjaksi tallentavan digiboxin. Tosin nyt tuntuu, että Harrin innostus siihen verrattuna omaani on noin potenssiin sata. Sitä räpelletään ylpeänä, tallennetaan ohjemia (nyt olemme alkaneet seurata sitä Röyhkeää diplomaattia mm.) ja kelaillaan uutislähteyksiä. Eilenkin katsottiin saman tien Kataisen verolausunnot ainakin kolmeen kertaan (se siitä lomasta). No, täytyi siinä meikäläisenkin myötää, ettei hullumpi vehje tuo tallentava boksi ole ollenkaan. Helppo kelata ja nauhoittaa (jopa Kataista), varmaan monessa helpottaa arkea. Nyt kun vielä sen käyttöönottoon ei liittynyt mitään ongelmia, eli Harri osasi sen heti asentaa ja niin edelleen.

Edellisen kerran kun ostettiin televisio, tuli ylimääräistä päänvaivaa sen alustan kokoamisesta. Myyjä kertoi sen olevan helppo ja hänkin ”poropeukalona” oli kuulemma koonnut sen 20 minuutissa. Mutta eipä meillä. Harri kokosi ja kokosi ja pärräili. Kahden tunnin jälkeen onneksi ystävämme Kustaa poikkesi ja kokosi alustan saman tien. Harri oli kuulemma yrittänyt jotakin palaa sitkeästi väärin päin (kaikista niistä kahdesta palasta!).

No, joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Poliittisesti alkaa nyt taas aktiivisemmat ajat. Tänään olin tosiaan puhumassa Pohjanmaalla, ensi viikolla viikko täytyy erilaisista tilaisuuksista ja kokouksista, vaikkei eduskunta olekaan koolla.

Toissapäivänä uutisoitiin, että noin miljoonan palkansaajan verot nousevat tänä vuonna – tämä siksi, kun kunnat nostavat veroprosenttejaan. Tämä puolestaan siksi, kun valtio ei katsonut tarpeelliseksi korvata kunnille esimerkiksi palkkaratkaisusta koituvia kustannuksia lupauksista huolimatta. Ihmeellistä, että Katainen vasta eilen myönsi, että onpas yllättävää, että näin kävi…kyllä oppositio tästä yritti puhua koko syksyn ja vedotan hallitukseen kerta toisensa jälkeen, jotta se antaisi kunnille enemmän rahaa. Jos tuolloin tiedettiin kertoa, että samaan aikaan kun valtio ylpeilee ylijäämäisellä taloudella, kunnissa velkaannutaan ja nostetaan veroja. Näin ”sievää”.

Samaan aikaan kun vielä energian hinta, kunnalliset päivähoitomaksut, terveyskeskusmaksut ja muu eläminen kallistuu, jää siinä monelle lapsiperheelle ja eläkkeensaajalle miinusmerkki rahapusiin.

Juna on kohta Tampereella. Kun menen kotiin, täytyy katsoa, saanko mitenkään tätä tekstiä nettiin, sillä olen onnistunut räpeltämään etäyhteyteni poikki ja todennäköisesti en pääse mitenkään nettiin ennen maanantaita ja ATK-tuen apua. Tämä kirjoitus siis on tehty lauantaina 5.1. – katsotaan miten käy:)