Työttömyys kaivertaa syvältä. Elämme aikoja, joina liian moni ihminen saa irtisanomislapun käteensä ”kiitokseksi” pitkästä työrupeamasta. Nuorisotyöttömyys on noussut hurjiin lukemiin. Tämä ei ole oikein.

Talous on sukeltanut syvälle ja sieltä noustessaankin se ui vielä pitkään koiraa. Rahaa on entistä vähemmän ja on tärkeää, miten ja millaisten arvovalintojen pohjalta sitä käytetään.

Nyt sitä ei käytetä oikein. Maamme hallitus on ”elvyttänyt” tekemällä hyväosaisille veronkevennyksiä. Tätä 85 prosenttisesti veronkevennyksillä toteutettua ”elvytyslinjaa” ovat kritisoineet opposition lisäksi mm. OECD, EU:n komissio ja lukuisat talousoppineet. Ei sen pienempi porukka. Ehkä tämä kertoo, että jotakin on oikeasti pielessä.

Valtion veroja on kevennetty ja samaan aikaan kunnat jätetty vaille riittävää tukea. Seurauksena kunnissa leikataan palveluja, korotetaan veroja, lykätään investointeja ja lomautetaan henkilöstöä. Kokonaistaloudellisesti veroelvytyksen teho on siten plus miinus nolla. Tämä on talouspoliittisesti epäviisasta: sukanvarteen päätyvät veronkevennykset eivät tuo ihmisille työpaikkoja.

Tämä on myös inhimillisesti epäreilua. Kun kuntia ei auteta, supistetaan mielenterveyspalveluja, vanhusten hoivaa, omaishoitajien tukea sekä isonnetaan ryhmäkokoja kouluissa ja vedetään vyötä tiukalle päiväkodeissa. Näinkö meillä sitten laitetaan pikkupirpanat ja vanhukset laman maksajiksi? Myös vähäosaiset jätetään yksin. Köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä on nyt 100 000 enemmän kun vuosi sitten.

***

Viisasta olisi pistää kaikki pököt pesään, jotta työpaikat säilyisivät ja niitä syntyisi lisää. Rakennetaan ja peruskorjataan raiteita ja koteja. Korjataan kouluja ja terveyskeskuksia. Laitetaan rahaa aikuiskoulutukseen ja työllisyysmäärärahoihin. Turvataan teollisuuden mahdollisuudet toimia esimerkiksi poistamalla siltä sähkövero, aikaistamalla tilauksia telakoilla tai pistämällä lisää rahaa metsäteollisuuden tutkimusrahoihin, jotta myös uusia työpaikkoja syntyisi bioenergian myötä. Tehdään parempaa valtion omistajapolitiikkaa, ettei tuottavuusohjelman kautta ihmisiä saneerattaisi ulos tai ettei ”kaikki on kaupan” hengessä myytäisi kaikkea mikä liikkuu ja vaarannettaisi henkilöstön työpaikkoja.

Näitä ja monia muita toimia olemme hallitukselle esittäneet – toistaiseksi kuuroille korville.

Kokoomuksen ”hei, me hymyillään” ja ”fantastista” linja erkanee todellisuudesta päivä päivältä. Hei, tehtäisiinkö jotakin?

Ja sanoista vihdoin tekoihin. Jopa pääministeri itse liittyi jokin aika sitten joukkoon, joka vaatii hallitukselta suunnanmuutosta. Hän kertoi puolueväelleen, että nyt olisi aika myös hyväosaisten osallistua lamatalkoisiin ja rikkaiden veroja pitäisi nostaa. Uskottavuutta hivenen laskee, että pääministeri oli juuri edellisenä päivänä eduskunnassa äänestänyt hyväosaisten veronkevennysten puolesta.

Hei, nostettaisiinko vihdoin pääomaveroa. Ja todettaisiin, että jos kerran me kaikki olemme samassa veneessä, ei ole oikein, että vain toisilla on pelastusliivit!

***

Ei ole yhdentekevää, miltä arvopohjalta ratkaisuja tehdään tulevaisuudessa. Tämä ratkaistaan 2011 eduskuntavaaleissa. Jos tulevankin hallituksen työmarkkinaosaaminen on sitä luokkaa, mistä olemme nyt saaneet taidonnäytteitä, ei siitä hyvä seuraa. Kunnostautuihan hallitus jo kautensa aluksi kuoppaamalla TUPOn historiaan ja myöhemmin legendaarisilla pääministerin ”Rukan hankien” kaltaisilla neronleimauksilla nostaa eläkeikää pakolla pari vuotta. Tässä koko aiempi sopimusjärjestelmä sai uuden määritelmän: sovitaan demokraattisesti itse itsensä kanssa. Nämä esimerkit kuvaavat sitä, millä arvopohjalla viime kädessä ovat nykyisen hallituksen työelämälinjaukset.

Eikä tämä vielä mitään. Muutama viikko sitten luulin eläväni keskellä tragikomediaa, kun luin uutisen, että nyt hallitus on ulkoistanut jopa hallitusohjelman teon amerikkalaiselle konsulttifirmalle! Tosi on. Tilauksia on tehty siitä, että konsulttifirma määrittelisi, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjata.

Hei, jo riittää! Pidetään huolta siitä, että vaalien jälkeen ihan itse kirjoitamme hallitusohjelmamme ja siinä teemme linjaukset työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta!

(julkaistu SAK Pirkanmaassa kolumnina 2010)