Arkadianmäelläkin on eläinsuojeluryhmä

Arkisto

Olen ollut kissaihminen koko ikäni. Mirre-kissan sain kaverikseni jo neljävuotiaana ja nyt on Mörri. Molemmilta olen oppinut elämänasennetta – kissa on hyvä kasvattaja ”nöyräksi palvelijaksi”, näin kaikella rakkaudella sanottuna. Liittyyhän kissaluonteeseen sitä salaperäistä arvokkuutta, oveluutta ja mukavuudenhalua, jonka seurauksena kissa useimmiten on se, kenen ainakin sen itsensä mielestä tulee päättää kaapin paikka!

Kissani ovat myös vahvistaneet kiintymistäni eläimiin – lisänneet arvostustani noita vilpittömiä luontokappaleita kohtaan. Joskus tulee pohtineeksi, mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että eläimet olisivat jotenkin tunteettomia tai kärsimystä tuntemattomia objekteja, joita voi miten paljon tahansa alistaa ihmiskunnan itsekkäisiin valjaisiin. Vai mitä muuta voimme ajatella, kun katselemme uutiskuvia raaoista eläinkuljetuksista tai kun kohtaamme häkeissä elävien turkiseläinten surullisen katseen.

Tämä ei ole mitään ”tunteikasta hössötystä nykypäivän Walt Disney-kulttuurin kasvatilta”, niin kuin jotkut ”viisaat” uusien sukupolvien eläinsuojelumyönteisyyttä nimittävät. Tämä on sitä moraalis-eettistä keskustelua, jota nykyihmisten on opittava käymään. Ja jos tunneperäinen keskustelu ei käy, voinee asiaa kysyä myös varsin järkiperusteisesti niin, että kukapa meistä haluaisi syödä hullun lehmän lihaa. Tämä ja moni muu ravintoon liittyvä kriisi on saanut alkunsa eläinten huonosta kohtelusta – markat ovat kiiltäneet silmissä enemmän kuin vastuu tuotanto-olosuhteista.

Nykypäivänä ei voida lähteä enää siitä, että eläimiä alistetaan talouden sanelemin ehdoin vain tehokkaan tuotannon välikappaleiksi. Entistä useampi ihminen haluaa ettei kosmetiikkaa testata turhilla eläinkokeilla ja haluaa syödä onnellisten kanojen munia. Tätä ihmisten arvo- ja asennemaailman muutosta ajatellen voisi ajatella, että eiköhän kohta esimerkiksi luomusta voisi kehittyä oikein kilpailuvaltti.

***

Eduskunnassa toimii eläinsuojeluryhmä, jossa olen mukana. Ryhmässä toimii noin parisenkymmentä eläinsuojelukysymyksistä kiinnostunutta edustajaa. Pidämme yhteyksiä esimerkiksi Animaliaan kulloinkin ajankohtaisista asioista, joihin sitten pyrimme eduskunnassa vaikuttamaan eläinsuojelunäkökulmasta.

Tähän mennessä eduskunnan eläinsuojeluryhmä on työskennellyt mm. eläinsuojelulain ja EU:n kosmetiikkadirektiivin parissa. Vierailtu on esimerkiksi Karttulan koe-eläinkasvattamossa huolenamme siellä koe-eläimiksi kasvatettavien Beagle-koirien elinolot.

Eläinsuojeluasioissa ollaan onneksi joissain asioissa edistyttykin maailmalla. Hyviä esimerkkejä löytyy monesta Euroopan maasta. Esimerkiksi Saksa on juuri päättänyt kieltää häkkikanalat vuoteen 2006 mennessä. Juuri hiljattain EU:ssa on esitetty eläinkuljetusten vientitukien poistamista, joka lopettaisi elävien eläinten kuljettamisen EU:n ulkopuolelle.

Useat maat ovat kieltäneet turkistarhauksen vedoten eettisin perusteisiin. Turkistarhaus on kielletty esim. Sveitsissä ja Saksan Hessenissä sekä Britanniassa vuodesta 2003. Myös Hollanti on päättänyt tarhauksen kieltää ja Italiassa on tarhaukselle määritelty vuodesta 2008 niin tiukat säännöt, että niiden uskotaan käytännössä lopettavan tarhauksen.

Myös naapurimaamme Ruotsi saattaa piakkoin tehdä päätöksiä turkistarhauksen lopettamisesta, ottihan maan maatalousministeri jo asiasta sen suuntaista kantaa. Suomessa asia ei etene millään lailla kyseiseen suuntaan. Asenteet meillä ovat yllättävänkin myönteisiä turkistarhaukselle: vasta julkaistun ”gallupin” mukaan suurin osa suomalaisista sen hyväksyy.

Tästä huolimatta itse kannatan tarhauksen lopettamista tietyn siirtymäajan kuluessa. Tiedän, etteivät läheskään kaikki ole asiasta samaa mieltä, mutta minä ajattelen niin, että eläimille ei tule tuottaa turhia kärsimyksiä eikä pitää häkeissä vain saadaksemme itsellemme turkissomisteita.

Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin todeta, etteivät muutaman aktivistin erilaiset laittomat ja täysin tuomittavat iskut turkistarhoille ole ainakaan helpottaneet työtämme eduskunnassa eläinsuojeluasioissa. Ne ovat onnistuneet jyrkentämään mielipiteitä niin, että jos puhut sanankin eläinsuojelusta olet heti kohta leimattu jo ”kettutytöksi”!

Kaikkien eläinsuojelujärjestöjen terveiset eduskunnan eläinsuojeluryhmälle ovat erittäin tervetulleita! Myös kissa-asioista kuulemme mielellämme terveisiä vaikkapa juuri Kissojen Katastrofiyhdistykseltä!

***

Noin yleisesti voi todeta, että on ilo elää ”kissaperheessä” (mieheni keksimä hauska termi). Oma Mörrimme on sympaattinen ja hauska ystävä. Parhaillaan hän tapansa mukaan istuu kirjoituspöydällä ihan tässä koneen vieressä ja kehrää. Yleensä rituaaliin kuuluu myös osallistuminen kirjoitustyöhön kävelemällä tyynesti näppäimistön päältä pari kertaa edestakaisin peri kissamaiseen tyyliin. Nyt ei niin käy, vaan Mörri asettuu sänkyyn – varmaan kunnon torkut onkin jo ansaittu, nyt katselemaan hiiriunia!