Kuka jaksaa työssä kiire- ja hoppumaailmassa?

Arkisto

Uusi nuorten asenteita seuraava tutkimus, nuorisobarometri, ilmestyi jokin aika sitten. Kun viime eduskuntakaudellani toimin barometria säännöllisin väliajoin julkaisevan Nuorisoasian neuvottelukunnan puheenjohtajana, tiesin jo entuudestaan, että nuoret ovat asenteiltaan fiksuja: koulutusta esimerkiksi arvostetaan kovasti ja se nähdään väylänä työelämään, jota myös pidetään arvossa.

Tällä kertaa uutena asiana näiltä 15- 30 -vuotiailta nuorilta oli tiedusteltu myös näkemyksiä varsin ajankohtaisessa asiasta, työssä jaksamisesta. Oli aika hurjaa, että kaikista vastanneista n. 70 prosenttia näki, että työelämä nykyisin polttaa monet työntekijät loppuun. Tutkimuksen vanhimmassa ikäryhmässä 25-29 -vuotiaista jopa 80 prosenttia uskoi näin olevan!

Työuupumus on erittäin vakava kysymys. Sen vakavuutta vaan vahvistivat nuorten tutkitut asenteet. Jos jo alle kolmekymppiset näkevät asian näin, niin mikä onkaan kyselyn tulos, jos samaa kysytään jo kauemmin työelämässä olleelta varttuneemmalta väeltä? Ja löytyihän tätäkin koskeva tieto: SAK.n teettämän tutkimuksen mukaan 87 prosenttia suomalaisista piti loppuun palamista ja työssä jaksamista työelämän suurimpana epäkohtana.

Työterveyslaitos tutki muutama vuosi sitten työuupumusta. Sen mukaan puolet työssäkäyvistä tuntee jonkinasteista työuupumusta, joka viides on voimakkaasti väsynyt työstään ja seitsemällä prosentilla on kaikki uupumuksen oireet. Ei liene yllätys kenellekään, että yleisintä työuupumus oli niillä työpaikoilla, jossa oli vähennetty henkilökuntaa sekä pitkää työpäivää tekevillä.

Peilaten tätä päivää em. tutkimustulokseen täytyy todeta, ettei kaikilta osin hyvältä näytä. On suorastaan masentavaa seurata päivittäisiä uutisia, kun eri firmat pistävät jatkuvasti väkeään ulos. Osa porukasta ajetaan työttömyyteen, loput tekevät saman työn pienemmällä ”miehityksellä” – ja uupuvat. Epävarmaa on nykyajan maailma: kun pörssikurssit notkahtavat, saneerataan väki ulos!

Julkisella sektorilla sama vaikuttaa välillisesti, kunnat kun onneksi toistaiseksi eivät ole pörssissä (joskus tosin tuntuu, että joidenkin ideologisten tahojen mielestä sekään ei olisi pahitteeksi, siinä määrin fanaattisesti puhutaan kilpailuttamisen ja yksityistämisen puolesta). Henkilökuntaa kuntien palvelutehtävissä laman aikana vähennettiin. Edelleen väkeä on usein liian niukasti ja työ näin entistä raskaampaa.

Tampereen valtuustossa olemme parin viime budjetin yhteydessä lisänneet henkilökunnan määrää palvelujen tuottamisessa esim. sosiaali- ja terveysaloilla. Tämä on hyvä suunta, mutta paikattavaa edelleen on. Kuntien olisi ihan järkevää ajatella tulevaisuutta: jatkossa kilpailu työvoimasta käy kovaksi. Miten kunnat pärjäävät, jos ovat jo entuudestaan polttaneet väkensä loppuun ja uudet etsiytyvät toisiin töihin?

***

Nykyisin niin yleiset pätkätyöt tuovat mukanaan epävarmuutta ja näin ovat omiaan aiheuttamaan uupumista. Pätkätyöt ovat usein erityisesti nuorten ja naisten kohtalona. Nuorehkoja naisia esimerkiksi ei haluta palkata vakituisiin työsuhteisiin, kun ”pelätään” tulevia raskauksia. Näin ei saa olla.

Eräs apu tähän on perhevapaiden tasaisempi jakaminen isien ja äitien kesken ja tästä onkin viime aikoina paljon keskusteltu. Ihan oikein on vaadittu mm. isyysloman pidentämistä, joka taas osaltaan on myös tärkeää tasa-arvotyötä isien puolesta.

Noin muutoinkin tämän päivän kiire- ja hoppumaailmassa on etsittävä keinoja, joilla ihmiset voivat liikkua joustavasti työ- ja perhe-elämän välillä. Jos elämäntilanne sitä vaatii, on lapsiperheen äidin tai isän voitava välillä olla kotona. Toisaalta samaan aikaan myös kunnallisten palveluiden on oltava kunnossa, jotta hyvä päivähoitopaikka perheen pienemmille löytyy aina kun tarvitaan.

***

Minun mielestäni työmarkkinoilla tarvitaan kunnon toimia työssä jaksamisen edistämiseksi. Mihin on esimerkiksi unohtunut paljon vaadittu tavoite työajan lyhentämisestä? Myös erilaiset työnjakamismekanismit on saatava käytännössä toimimaan tehokkaammin.

Myönteisiä uudistuksiakin on saatu aikaan. Esimerkiksi kesällä voimaan tullut uusi työsopimuslaki estää työsuhteiden ketjuttamista ja näin vähentää pätkätöitä. Samoin on laadittu työssä jaksamisen toimenpideohjelma, joka etsii käytännön kehittämishankkeita, edistää tutkimusta ja hyväksi havaittujen käytäntöjen levittämistä.

On kaikkien etu edistää työssä jaksamista. Kuinka muutoin edes viitsimme kuvitella, että ihmiset jaksaisivat työelämässä edes nykyiseen eläkeikään asti, puhumattakaan siitä, että jaksettaisiin vielä pidempään? Ja noin muutoinkin onhan se kaikille mukavampaa, että iltaisin kotona jaksetaan muutakin kuin murahdella.