Nyt minun on suorastaan pakko tähän alkuun kirjoittaa asevarikoista ja sitä kautta yleisistä arvovalinnoista. Meitä pirkanmaalaisia edustajia kun odotti ikävä yllätys viime keväänä, kun kuulimme, että lakkautusuhan alla on valtakunnassa viisi varikkoa, joista kolme täällä meillä Pirkanmaalla. Työpaikkoja on uhkana kadota varikkojen myötä pitkälle toista sataa.

Nyt syyskauden alettua olemme käsitelleet tätä puolustuspoliittista selontekoa eduskunnassa. Sitä ennen kävimme edustajaporukalla tutustumassa lakkautusuhan olla oleviin varikoihin Orivedellä, Sääksjärvellä ja Vammalassa.

Vierailut osaltaan vakuuttivat meidät suunnitelmien hölmöydestä. Vastoin kaikkia keskeisiä periaatteita ollaan lisäämässä työttömyyttä valtion omin toimin. Korvaavia työpaikkoja toki luvataan, muttei niistä ole takuita. Aluepoliittisestikin linja on ristiriitainen. Toisella kädellä kun hajautetaan valtion toimintoja eri puolille Suomea ja toisella kädellä sitten viedäänkin vähintään muutama varikko.

Mitään laskelmia lakkauttamisten tuomista taloudellisista säästöistä ei ole tehty, ja osittain asiaa ei säästöillä perustellakaan – vaan ”tarkoituksenmukaisuudella”, jonka kyllä asettaisin vähintään kyseenalaiseksi. Joskus tuntuu, että rahat puolustusvoimain piirissä halutaankin käyttää mieluummin ”rautaan rajalle” kuin ihmisten työpaikkoihin.

Minua on kyseisenlainen arvoasetelma ärsyttänyt. Väen vängällä halutaan milloin taisteluhelikoptereita, milloin sukellusveneitä. Nyt käsillä olevassa selonteossa tosin mitään taisteluhelikoptereita ei ole uskallettu esittää, sen verran kipakkaan sävyyn ne muutama vuosi sitten torjuttiin eduskunnassa.

Minua on silloin tällöin hieman harmittanut myös puolustusvoimain tyyli ilmoitella, että rahaa tarvitaan lisää, ja sitä on saatava, piste. Ja jos ei saada, häviää ainakin muutama varikko! Nyt tosin rahaa puolustusvoimille tulee lisää – ja siitä huolimatta muutama varikko häviää!

Eikö myös puolustusvoimain, aivan kuten muidenkin toimijoiden, ole sisäisesti laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Ei sairaalakaan voi vain ilmoittaa, että jonoja on, lisää rahaa ja äkkiä.

Joskus tosin toivon, että näin voisi jyrähtää niin sairaala kuin vaikkapa päiväkotikin, koulu tai vanhainkoti. Tarvetta esimerkiksi lisähenkilökuntaan kun näillä sektoreilla todellakin on! Kyllä aika tärkeää maanpuolustusta on sekin, että lapsella on kunnolliset ”työolosuhteet” ja hyvä hoito niin ”päikyssä” kuin ekaluokallakin ja siitä sitten eteenpäin. Tämä ”sosiaalinen” turvallisuus kun on kaiken a ja o.

Niinpä niin, sitä arvokeskustelua olisi syytä käydä niin puolustusvoimain sisällä kuin eri toimijoiden välilläkin. Olen usein esittänyt vähän tahallisesti yksinkertaistetun kysymyksen, voisiko ajatella, että tilattaisiin vaikkapa yksi kuljetuskopteri vähemmän ja säilytettäisiin työpaikat varikoilla? Tämä kai on sitten liian ylivoimaista….

***

Olen kesän aikana tutustunut Harry Potter- kirjoihin monen minun ikäiseni (”kolkyt ja risat) naisystäväni suosituksesta. Pidän niistä. Eräässä kirjassa kerrotaan Iseeviot-peilistä, joka aina näyttää sen kuvan, mitä siihen katsova eniten toivoo.

Koko päivän puolustuspoliittista keskustelua kuunneltuani minulle tuli mieleen, että jos nyt kävelisin ko. peilin eteen, varmasti näkisin siinä maapallon, jossa ei olisi sodan sotaa. Olisi rauha! Ei tarvittaisi sotavälineitä, ei pommeja, miinoja, ”natoja”, ydinaseita …Ja silloin niillä varikoillakin voitaisiin vaikkapa rakentaa ympäristöystävällistä energiatekniikkaa.

Valittaen tiedämme, että tämän tason todellisuus on todellakin korkeintaan näky tuossa ihmepeilissä. Mikäköhän saa ihmiskunnan liian usein tappamaan toisiaan?