Jälleen saimme kuulla uutisista, että vuokra-asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin suurimmissa kaupungeissa. Helsingissä keskimääräiseen vuokraan oli tullut viidessä vuodessa 27 prosentin nousu. Kotikaupungissani Tampereella nousu oli toiseksi hurjin: 23 prosenttia! Ja sehän tiedetään, että suurin syy vuokrien nousuun on yksinkertaisesti se, ettei vuokra-asuntoja ole tarpeeksi.
Nyttemmin on otaksuttu, että alkuvuoden osalta vuokrien kallistuminen johtuisi uudesta vuokranvälityslaista. Siinähän ideana oli, että välityspalkkiot vuokran välittäjälle maksaisi enenevissä määrin vuokranantaja, ei enää vuokralainen.
Tämä on mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Tiedämmehän, että pienituloisen ihmisen on usein ollut miltei mahdotonta saada vuokra-asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Tämä siksi, että takuuvuokrat yhdessä välityspalkkioiden kanssa ovat nostaneet ”kynnysrahan” asunnon saamiseksi suuruusluokkaan kymppitonni. Koska samaan aikaan ei ole tarjolla tarpeeksi valtion rahoittamia kohtuuhintaisempia asuntoja, muuttuu yhtälö hivenen vaikeaksi: asua pitäisi, mutta missä pirussa?!?
Mutta ei ole helppoa meillä siirtää edes pientä taakkaa pois vuokralaisen harteilta. Lakiin ei kirjattu yksiselitteisesti niin, että vuokranantaja maksaa palkkion, vaan puhuttiin ”toimeksiantajasta” palkkion maksajana. Ja kuinka ollakaan, heti kohta alkoivat monet välitysfirmat edellyttää, että asunnon hakija tekisi toimeksiantosopimuksen. Jos et sitä tekisi, ei sinulle asuntoa välitettäisi. Näin ollen varsin pian sai vuokralainen huomata olevansa toimeksiantaja.
Ja nyt sitten käräjöidään. Kuluttajavirastolle on kertynyt jo toista sataa valitusta siitä, että välityspalkkio on peritty edelleen – epäilyttävin perustein – vuokralaiselta. Myös oikeudesta haetaan ennakkoratkaisuja muutamassa tapauksessa. Samoin markkinatuomioistuin tulee ottamaan kantaa, onko todellakin mahdollista, että vuokralaiselta voidaan vaatia palkkion perimiseen oikeuttavaa toimeksiantosopimusta, ennen kuin hänelle suostutaan välittämään jo välityksessä olevia asuntoja! Maalaisjärki ainakin sanoisi, että jos asunto jo välityksessä on, olisi toimeksiantaja se, kenen toimesta asunto on välitettäväksi annettu..huhhuijaa!
Joku selvyys asiaan on saatava pian! Itse en näe järkevänä, että nyt sitten perääntyisimme asiassa, palaisimme vanhaan ja toteaisimme, että vuokralainen edelleen maksakoon. Tämä toimintatapa osoittaisi raadollisella tavalla sen, että tosiasiassa ”markat ja vahvemman oikeus” painavat enemmän kuin demokraattinen tahto ohjata yhteiskuntaa.
Itse näen niin, että vuokranantajalla on varmasti paremmat taloudelliset mahdollisuudet selvitä muutaman tuhannen markan välityspalkkiosta kuin vuokralaisella. Valitettavasti vaan vuokranantajapuolella on olemassa myös paremmat mahdollisuudet epämieluisia lakeja vastaan näyttää mieltään. Tässä tapauksessa vedotaan vuokrien nousuun ja siihen, ettei asuntoja tule markkinoille.
Tekee kuitenkin mieli kysyä; kuinka iso paine tosiasiassa on korottaa vuokraa vain kertaluonteisen maksun vuoksi? Ainakin jatkossa säännölliset vuokratulot pian tuommoisen loven paikkaisivat. Toiseksi tekee mieli ihmetellä, kuka vuokranantaja tosissaan jättää asuntonsa vuokraamatta välityspalkkion takia ja samalla menettää joka kuukausi siitä eteenpäin vuokratulonsa asunnon ollessa tyhjillään?
Tämän vuoksi itse näkisin parhaaksi, että ellei em. oikeus- ja valitusmenettelyjen jälkeen asia tule kun toon, on lakia tarkistettava. Ja nimenomaan niin, että selkeämmin määritellään, että välityspalkkion maksaa vuokranantaja. Tarvittaessa varmasti löytyisi myös sääntöjä, joilla estettäisiin se, ettei kyseistä lakia hyväksi käyttäen keinotekoisesti nostettaisi vuokria. Se on tahdosta kiinni!
Jaa tämä artikkeli