Uutiset Elisan suunnittelemista massairtisanomista tulivat kuin kylmä suihku niskaan. Tuntuu erityisen karmaisevalta, että sitä, että tuhatkunta ihmistä mahdollisesti saa kenkää perustellaan mm. sillä, että osakkeenomistajat ilahtuvat osakkeiden hinnan noususta.

Elisan tapauksessa tämä tuntuu erityisen kornilta, sillä tamperelaisesta näkökulmasta katsottuna voisi veikata, että Elisan pienomistajia ovat tuhannet ihan tavalliset ihmiset peruina joskus omistetusta TPO:n puhelinosakkeesta. Varmasti perusjengi haluaisi mieluummin nähdä ihmisten säilyttävän työpaikkansa, kuin sen, että osakkeen arvo vähän nousisi.

Mutta eihän näitä ratkaisuja piensijoittajien näkövinkkelistä tehdäkään. Vaan niiden isojen. Tätä miettiessäni en voinut muuta, kun päätyä ihmettelemään jälleen kerran maailmanlaajuisen kapitalismin pimeimpiä ja kummallisimpia piirteitä.

Markkinalogiikka on tänä päivänä kovin yksioikoista. Mikään muu ei ole pyhää kuin raha. ”Pörssilogiikan” mukaan yhtiö tulee sitä arvokkaammaksi, mitä useammalle se kykenee antamaan potkut. Siis kun muutama sata perheenisää ja -äitiä jossain päin maailmaa joutuu työttömäksi ja köyhtyy, siitä hyvästä kourallinen pääoman omistajia jossain muualla maailmassa rikastuu – ne, jotka ovat sattuneet ostamaan ja myymään oikeaan aikaan.

Kuka määrittelee tämä ”pörssilogiikan”, kuka päättää sen arvoista? Eivät ainakaan tavalliset tossuntallaajat, joiden se pitäisi tehdä. Tätä koko rulianssia pyörittää maailmanlaajuisesti katsottuna muutama pörssimeklari muutamien pääoman omistajien riemuksi. Ja muu maailma soittaa näiden nuottien mukaan.

Koskakohan tähän kyllästytään ja aletaan laittaa suitsia peiliin ihan oikeasti. Turhia eivät ole vaatimukset globalisaation demokratisoimisesta ja yhteisten pelisääntöjen luomisesta markkinoille. Nyt viimeistään olisi niiden aika.

***

Elisan tapaus on osaltaan nostanut keskustelua yhteiskunnassa presidenttiä myöten. Voi olla, ettei massiivisista irtisanomisista kertominen samaan aikaan kun tulos osoittaa voittoa, osoittaudu viisaaksi yhtiönkään kannalta, sen verran paheksuntaa tämä on täysin aiheellisesti saanut osakseen.

Ehkäpä kuluttajat sanovat mielipiteensä antamalla ”kenkää kengästä”. Näin vastuuntuntoiset työnantajat – heitäkin on paljon – hyötyisivät ja pörssilogiikkaa palvovat häviäisivät.

Olisikin aika, että pörssilogiikan syrjäyttäisi jokin vähän fiksumpi logiikka, vaikkapa logiikka yhteisvastuusta. Ei ole väärin edellyttää yrityksiltä edes jonkin sortin yhteiskunnallista vastuuta. Esimerkiksi Suomessa yritykset hyötyvät yhteiskunnan kouluttamasta osaavasta työvoimasta, joten voisiko odottaa, että tämä porukka pidettäisiin myös töissä?

Lisääntyneet irtisanomisilmoitukset lisäävät myös sitä pohdintaa, mitä eduskunnassa asialle pitää tehdä. On keskusteltu irtisanomissuojan parantamisesta ja muista keinoista, joilla isoja irtisanomisia voitaisiin hillitä, irtisanominen kun on Suomessa kansainvälisesti katsottuna melko

helppoa ja halpaa. Ongelmana on se, ettemme samalla tulisi luoneeksi järjestelmiä, jotka osaltaan nostavat kynnystä palkata lisää väkeä töihin.

Tärkeää on myös se, että irtisanottaville etsitään uutta työtä ja koulutusta mahdollisimman varhain. Eduskunnassa olemme viime vuosina panostaneet aikuiskoulutukseen, mikä on ollut näissä olosuhteissa erityisen tarpeellista. Olisi hyvä, jos aina ennen irtisanomisia käytäisiin läpi vaihtoehdot ihmisen kouluttamisesta uusiin tehtäviin yrityksen sisällä.

Kaiken kaikkiaan on varsin yleisesti tiedossa, että tulevina vuosina meillä on edessämme työvoimapula. Eduskunnassa ollaan tähän varauduttu mm. vahvistamalla työssä jaksamiseen liittyviä toimia ja tekemällä ratkaisuja, jotka kannustaisivat olemaan työelämässä pidempään.

Jos ja kun edessä on kilpailu työvoimasta, niin kuinka ihmeessä työnantaja, joka nyt potkii väkeään ulos ja kaikin puolin näin leimautuu

välinpitämättömäksi, pärjää tässä kilpailussa. Jälleen kerran näköjään kolumnini on päätettävä sen ihmettelyyn, että eikö työntekijän huomioiminen ole kilpailuvaltti tulevaisuutta silmällä pitäen. Mitäpä, jos tulevaisuudessa pörssilogiikka ei olekaan enää muotia?

(julkaistu kolumnina Hervannan Sanomissa)