Työtä arvostettava!

Arkisto

Kunnissa työskentelevät naisvaltaisten alojen työntekijät tekevät arvokasta ja usein varsin raskasta työtä – ja ovat silti palkkakuopassa. Eikä lakkoilukaan tehoa. Toisin kuin kovassa miehisessä tehtaassa lakon haitta ei nimittäin koidukaan ”syylliselle” eli pihtaavalle patruunalle vaan palkka-ahdinkoon tyystin syyttömälle asiakkaalle. Päivähoitajan, terveydenhoitajan ja kotiavustajan lakkoilu osuu nimittäin päiväkotilapsiin, potilaisiin ja seniorikansalaisiin. Siksipä usein ollaan kovin uhrautuvaisia ja helläsydämisyys menee oman edun edelle.

Sama hellä sydän saattaa myös johtaa siihen, että ajaa itsensä loppuun. Joillakuilla tämä tapahtuu lyhyessä ajassa ja henkisessä mielessä, mutta useimmille ongelmia seuraa fyysisessä jaksamisessa uran loppuvaiheilla. Monet KTV:n jäsenistä eivät jaksa puurtaa lakisääteiseen kansaneläkeikään asti. Raskas työ uuvuttaa monen jo viidenkymmenen puolella.

Myös yksityisellä sektorilla väsytään. On turha väheksyä esimerkiksi perinteisen liukuhihnatyön kuluttavuutta. Yksityisen sektorin vuonna 2005 voimaantulevassa eläkeuudistuksessa on kuitenkin sovittu, että jo 63-vuotiaana saa niin valitessaan jäädä normaalin suuruiselle eläkkeelle vaikka ei täyttäisikään Kelan kriteereitä täydestä työkyvyttömyydestä.

Jos kuitenkin jaksaa sinnitellä 65 ikävuoteen, saa bonuksena 4,5 prosenttia bruttopalkasta enemmän eläkekertymää ikävuosina 63 ja 64. Yksityisen sektorin eläkeuudistus tehtiin ennen kunnallisen puolen eläkeuudistusta. Monet sen hyvät puolet on omaksuttu myös kunnallisen puolen valmistelussa. Ainakin yhdessä kohtaa kunta-alan työntekijät kuitenkin ovat kaavaillussa eläketurvassaan huonommassa asemassa kuin yksityisen sektorin työntekijät. Se kohta on juuri tämä 63-vuotiaana eläkkeelle haluavien asema.

Yksityisellä sektorilla siis estetään kaikkia työntekijöitä jäämästä eläkkeelle jo 63-vuotiaana tarjoamalla heille porkkanana 63 ikävuodesta 65 vuoteen saakka tuleva 4,5 %:n kannustinkarttuma. Kunta-alalla se ei näy riittävän, vaan halutaan vielä leikata niiden eläkettä, jotka siirtyvät 63-vuotiaana eläkkeelle. Täyden, leikkaamattoman eläkkeen saisi uudistuksen jälkeen vasta 65-vuotiaana eläköitynyt. Eikä kannustinkarttumasta ole tietoakaan.

Logiikka ehdotuksen takana tuntuu olevan sama kuin sellaisilla oikean laidan edustajilla, jotka väittävät työttömien olevan työtä vailla koska heille maksetaan työttömyyskorvausta. Ajatellaan, että jos esimerkiksi ikääntyvät työttömät eivät saisi minkäänlaista tukea työttömyyden aikana, he siinä tapauksessa kyllä löytäisivät töitä! Näin väitetään vaikka todellinen ongelma tietty oikeasti on, ettei töitä näille työttömille edes tarjota. Tänä päivänä on usein kuuttakymmentä vahvasti käyvän ihmisen turha odottaa työhönkutsua -näin se on ollut, vaikka se niin väärin onkin.

Sama käsittämätön ajattelu piilee kunnallisen eläkeuudistuksen takana: jos uupuneita 63-vuotiaita työntekijöitä taloudellisesti rangaistaan, heidän täysi työkykynsä ihmeellisesti palaa. Esimerkiksi liian raskaassa työssä ei siis ole mitään syytä näiden työntekijöiden heikentyneeseen työkykyyn – vika on väsyneissä itsessään.

Tällaiseen syyllistävään puheeseen ei hyvinvointivaltiossa saa eikä liioin tarvitse alistua. Kuntien 464 000 työntekijällä on täysi oikeus yhtä hyvään eläketurvaan kuin yksityiselläkin sektorilla. Siitä, että palvelee pienten ja suurten kuntalaisten hyvinvointia yleensä pienellä eikä suurella palkalla, ei saa ketään rangaista.

Kuntien eläkevakuutus on arvioinut kunnallisen eläkeuudistuksen pääsevän eduskuntakäsittelyyn jo ensi vuonna. Toivottavasti esityksen selvät epäkohdat saadaan korjattua jo nyt ”vääntövaiheessa”!

Muutakin mielenkiintoista on valtakunnassa vireillä. Yksi merkittävä asia on kansallisen terveysohjelman rinnalle valmistuva sosiaaliohjelma, jonka myötä myös sosiaalipalveluita halutaan parantaa. Tämä on erittäin tärkeää, sillä ovathan sosiaalipuolen palvelut: päivähoito, vanhusten palvelut, vammaisten palvelut, lastensuojelu jne. turvallisen, tasa-arvoisen ja hyvän yhteiskunnan tae.

Kaiken lähtökohtana on sosiaalipalveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen ja ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös mm. sosiaalialan henkilöstön riittävään määrään.

Ohjelman toteuttamiseksi korotetaan kuntien valtionosuuksia. On pidettävä tarkasti silmällä sitä, että aiotut korotukset riittävät tosiasiassa ohjelman rahoitukseen. Kun puhutaan esimerkiksi niin tärkeästä asiasta kun henkilöstön lisääminen, tiedämme, ettemme pelaa pienillä panoksilla. Paukkuja tarvitaan, mutta satsaukset toimiviin palveluihin kannattavat!

(julkaistu kolumnina KTV 249 ry:n jäsenlehdessä)