Vertailuja ja haasteita

Arkisto

Käteeni osui jokin aika sitten toimittaja Maria Guzeninan kolumni , jossa hän kertoi omakohtaisia kokemuksiaan asumisesta Englannissa ja paluustaan Suomeen. Hänen mukaansa paluumuutto Suomeen oli silkkaa rahan säästöä. Tämä maamme julkisten palvelujen ansiosta.

Englannissa systeemit ovat erilaiset. Guzeninan mukaan siellä päin kukaan, jolla on vaihtoehtoja (eli rahaa) ei pane lastaan kunnalliseen päivähoitoon tai kouluun. Tuolla yksityisten koulujen paratiisissa kun julkisten palvelujen taso on heikko ja vain ne, joilla ei ole varaa muuhun, niitä käyttävät.

Jotta lapsi saisi kelvollisen koulutuksen, on keskivertoperheen marssittava pankinjohtajan puheille lainaa hakemaan. Lukukausimaksuja kun on maksettava noin 20 000 euroa vuodessa ja vielä viisi tonnia päälle kuljetuksista ja ruokailuista.

Ehkä tämä vertailu eri maiden systeemien välillä aukaisee silmiä myös valtakunnassamme vellovan verokeskustelun suhteen. Meillä päin on ollut tapana veroja maksella, ja niillä on sitten tuotettu palveluja ihmisille. Esimerkiksi maksuton koulutusjärjestelmä on turvannut kaikille lapsille oikeuden oppiin vanhempien rahapussiin katsomatta.

Tarpeita palvelujemme kehittämiseksi on paljon, siksipä tuntuu kovin vaikealta ajatella, että mahdollisuuksia isoihin veronkevennyksiin olisi. Päin vastoin tulevaisuudessa palvelut tulevat vaatimaan entistä enemmän rahaa ja yhtälö, jossa samaan aikaan alennettaisiin merkittävästi veroja ja lisättäisiin palveluja sekä sosiaaliturvaa on mahdoton.

Jos ja kun valittava on, ainakin minun mielestäni on ensiarvoisen tärkeää turvata palvelujemme toimivuus. Tähän eivät sovi pääomapiiriemme vaatimukset hyvätuloisten ja pääoman veroalesta.

Eduskunnassa käydään parhaillaan asiaan liittyvää keskustelua. On aika määrittää ensi vuoden budjetin painopisteet. Yhtenä painopisteenä tälle ja tulevalle vuodelle on jo nyt sovittu olevan sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien nosto yhteensä puolentoista “vanhan” miljardin verran.

Ja paineita terveydenhuollon suuntaan on jatkossakin. Parhaillaan on valmistumassa terveydenhuolto- ja sairaanhoitojärjestelmämme tulevaisuutta koskeva selvitys. Jo nyt tiedetään, että siinä tullaan esittämään isoja vaatimuksia lisämäärärahoista tuleville vuosille.

Haasteita aiheuttaa mm. väestön ikääntyminen, mutta myös se tosiasia, että jo nyt terveyden- ja sairaanhoitosysteemissämme on paljon parantamisen varaa. Tiedämmehän, että jonot hoitoon tai vaikkapa omalääkärin vastaanotollekin ovat monesti tänä päivänä aivan liian pitkät. Tästä sain päättäjänä viimeksi terveisiä Hervannasta päin!

***

Eniten ehkä julkista huomiota eduskunnan tämän kevään asioista on saanut tuleva energiaratkaisu. Hakemus viidennen ydinvoimalan rakentamisesta on parhaillaan eduskunnassa ja asiasta äänestetään Toukokuun lopulla. Tilanne on jännittävä, kun ydinvoiman kannattajia ja vastustajia näyttää olevan kutakuinkin saman verran.

Tosiasia on, että meillä on valittavana tasan kaksi mahdollisuutta, joko lisäydinvoima tai sitten ei. Molemmille ratkaisuille on löydettävissä järkiperusteita ja molemmat ovat realistisia. Asiantuntijamaailmasta löytyy näkemyksiä niin ydinvoiman puolesta kuin vastaankin.

Tämän sanon vain siksi, että minua on lievästi hämännyt silloin tällöin julkisuudessa esitetyt näkemykset, että vastakkain olisivat ikään kuin “järki” ja “tunne” tai ettei realistisia vaihtoehtoja ydinvoimalle olisi.

Ympäristövaliokunnassa minulla on ollut tilaisuus jo usean vuoden ajan kuunnella asiantuntijoita mm. energia-asioista, ja sitä kautta olen löytänyt varsin hyvät perustelut vastustaa lisäydinvoiman rakentamista. Ei vähiten siksi, että pidän ydinvoimaa menneisyyden vaihtoehtona.

Tulevaisuudessa maailmalla käytetään entistä enemmän uusiutuvia energialähteitä ja energiaa säästävää tekniikkaa. Monen asiantuntijan mielestä on mahdollista, että lisäydinvoiman rakentaminen tukahduttaisi näiden kehittymisen. Lisäksi on hyvä kysyä, olemmeko valmiita siirtämään suuria riskejä tulevaisuuteen, kuten ydinvoiman turvallisuusriskit ja jäteongelma? Tulevilla sukupolvilla on aivan liikaa vaikeita ympäristön kestokykyyn, väestönkasvuun ja kehitysmaiden tilanteeseen liittyviä ongelmia ratkaistavanaan, ilman että kuormittaisimme heitä tietoisesti lisää